FIN* VIPMILL´S

norwegian forestcats - norjalaiset metsäkissat

Fin*Vipmill´s Genuine Gemstone eli Gemma sanoin ja kuvin

Gemtsu

Gemman ja Osku-koiruuden kootut seikkailut Virpi Korhosen ja hänen tyttärensä Ellan kodissa. Tekstin tuottaa Virpi ja kuvat tytär Ella ja Virpi.

Gemma kissanaisen ikään

Gemma tuli vihdoinkin kissanaisen ikään. Ystävänpäivänä 14.2. tuli täyteen kokonaiset 1 riiviön vuotta ja 5,3 kg. Ensimmäisiin synttäribileisiinsa Gemma kutsui tietenkin parhaan kamunsa Oskun, joka saapuikin juhliin päheessä pääkallopäähineessä. Ohjelmassa oli kynttilän järsimistä (Huom! ilman tulta), synttärikakun syöntiä ja lahjapallolla leikkimistä. Osku tosin ei saanut palastakaan kynttilästä, kakusta vain nuolaisun ja lahjapallosta vain hajut. Oskulta jäikin oma iltaruoka melkein syömättä, kun piti viillettää vahtimaan vuoron perään eteiseen ja keittiöön, vahtimaan oven raosta Gemman viiletystä pallon perässä saunaosastolla.

Gemma on löytänyt luonteelleen sopivan lempiohjelmankin tv:stä - Simpsonit :D Homerin oppeja katsotaan joko lattialla löhöten tai ryhdikkäästi istuen. Grandiosa-pizzamainoksen kohdalla Gemma vetää itsensä kyyryyn ja luimistelee mainoksen ajan. En tiedä kumpi pelottaa enemmän - iso pyöreä pizza vai mainoksessa laulava Paula Koivuniemi? Veikkaisin jälkimmäistä ja tuhtia silmämeikkiä ; )

Ovenkarmien ruuvien suojana olevat tulpat ovat nyt melkein kaikki kokeneet kovan kohtalon. Gemman into repiä niitä irti yhdistettynä Oskun puruvoimaan tekee muovitulpista muodottomia möykkyjä ja puutulpista sälettä. Saunan oven karmissa on kuitenkin vielä yksi kiusallisen sitkeä puutulppa jäljellä, jota Gemma repii yön hiljaisina tunteina ei niin hiljaisesti. Tappi on muuttanut muotoaan, mutta pysyy tiukasti viimeisenä tulppana kiinni karmissa.... sen irrottua saamme sitten varmaankin jatkossa kerätä irtonaisia ruuveja lattioilta ja sitten tippuvat karmit ja sitten.....
kauheeta

Toim. huom: Ei mikään ihme, jos Paula pelottaa...pelottaa se minuakin...

Parhaatkin joulut loppuvat joskus....

Suuresti ikävöity ja rakastettu pikkuisemme palasi joululomalta loppiaisena kotiin. Oli kuulemma laittanut kasvattajallaan isäkollin kuriin, lennellyt äitimuorin kanssa pitkin seiniä, saanut hollantilaisjäbän eli VH:n sydämen käymään kierroksilla ja ajanut isäntäväen unenpuutteen vuoksi epätoivon partaalle. Eli oli ollut kuin kotonaan :D

Kotiin tultuaan Gemma juoksi ensimmäisenä saunaosastolle tarkistamaan oman valtakuntansa ja sen jälkeen alkoi Oskun kuonon ja hännän käpälöinti. Siitä jatkettiin riiviökohtauksiin, joihin sisältyi tuijottamista sängyn päällä mielipuolen näköisenä sekä ryntäilyä kiipeilypuusta nojatuolin ja sohvan kautta sängylle.... ja takaisin tietenkin... Ikäväkin oli tainnut olla, sillä käpälöinnin lisäksi Osku sai puskuja kuonoonsa ja me muut loputonta yöllistä sängyssä riekkumista, leivontaa sekä kurnutusta.

Oskullakin oli ollut kaveria hirmuinen ikävä ja sen huomaa siitä, että Gemman korvia on pesty kotiin tulon jälkeen vähän väliä... tai sitten Osku on sitä mieltä, että kasvattajan standardi Gemman korvien puhtauden suhteen ei ole alkuunkaan kelvollista...; ) Naru

Viimeisin punnitus paljasti, että kaikkein pienin perheen jäsen painaa jo melkein 5 kg. Siitä se tukala yöllinen tunne siis johtuu... Eikä ihmekään, että mieluisin lelu Gemmalle alkaa olemaan Oskun narulelu, joka saa nykyään villiä kyytiä - ensin Gemmalta ja heti perään Oskulta, jonka mielestä kyseinen lelu on sen yksityisomaisuutta. Tiistaiaamuna todistimme jo pientä kinanpoikasta. Narulelun molemmissa päissä oli kiinni nelijalkainen, joka ei halunnut luovuttaa...toinen hampaillaan ja toinen tiukasti kynsillään kiinni.
naru

Toinen lempipuuha Gemmalla on nykyään Oskun puruluille vauhdin antaminen keskellä yötä. Jos emme herää tukehtumispisteessä, suu täynnä kissanhäntää, niin sitten heräämme jumalattomaan kolinaan, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.... Kun laitamme valot päälle, karvajalka pysähtyy niille sijoilleen esittäen viattoman näköisenä maailman ensimmäistä seisaalleen nukkuvaa kissaa, toinen etutassu ojossa.

oulu tulee vauhdilla

Joulu tulee tänä vuonna vauhdikkaasti ja naururyppyjä hankkien - kiitos karvanaamojen.
gemmapaketoi

Gemman ansiosta paketteja ei tarvitse paketoida yksin eikä yhteenkertaan. Toiseenkertaankin paketoituna ne ovat sievästi rypyllä, kulmat aukipurtuja ja narut säikeiksi käherrettyjä. Paketointia ei ehdi edes aloittaa, kun Gemma on jo lahjanarunpäässä kiinni viemässä sitä salaiseen piilopaikkaansa. Samaan paikkaan, jonne on kertynyt Oskun naruleluja, nallea ja puruluita. Piilopaikka on sohvan alla ja Oskukin sen tietää, muttei yllä. Oskulla on jyystettävänään enää pieni limainen purulelun nysä, joka ei jostain syystä ole kelvannut Gemmalle. Ehkä joulumieli valtaa vielä Gemmankin ja se heltyy luovuttamaan lelut takaisin omistajalleen.

narutus

Osku on erikoistunut joulun alla enemmänkin leipomispuoleen tai syömiseen itseasiassa. Se joko makaa jaloissa odottamassa leipojan kompastumista ja taikinan kerääntymistä syötäviksi lammikoiksi tai sitten kuono kiinni polvessa tuijottaen hellyttävästi ' Saanhan minä luumuhilloakin vielä, saanhan'. Piparitaikinakaan ei ehtinyt pellille asti, kun kulho oli jo syöty tyhjäksi... karvanaamat tosin saivat siitä vain maistiaiset isompien karvajalkojen viedessä enimmän osan....

Jouluksi Gemma menee säätämään äiskän ja iskän päiväjärjestyksen uuteen uskoon. Oskulta oppimillaan painiotteilla syntyykin varmasti tulosta ; ) Osku pääsee jouluksi harrastamaan hieman raskaamman sarjan painia tiibetinmastiffikamunsa IItan kanssa. Voi sitten näyttää joulun jälkeen uusia otteita Gemmalle.

Syökää piparitaikinaa, tuijotelkaa tähtiä ja painikaa kuusen alla. Siitä se joulumieli alkaa!

Riiviön paluu osa 2

Pitsipuvusta päästiin vihdoinkin eroon ja siitäkös riemu repesi. Ensimmäistä iltaa juhlittiin ajamalla Oskua takaa ja hyppäämällä neliraajalentoa päin Oskuparkaa.
Gemma otti siis menettämänsä riehumisajan takaisin aivan täpöillä. Oskun hitailla hoksottimilla kesti hetken päästä menoon mukaan. Mutta pian lentelivät taas parketin säleet, kun kaksikko kiihdytti uusiin huippulukemiin. Ja näin vihdoin senkin ihmeen, että Osku oli pelkästään Gemman seurasta niin väsynyt, ettei jaksanut kahteen päivään innostua edes lenkille lähdöstä.

Takapuoltani taputellaan nykyään pienillä karvaisilla tassuilla tämän tästä. Haluan uskoa, että se tapahtuu joko sen merkiksi, että 'Aamukinkkua tänne ja vähän äkkiä' tai sitten 'Oot mamma kurrrrrr-ihana'. Eikä siis sen vuoksi että ahterini olisi levinnyt. Selkäni saa käpälöintejä osakseen niin aamupalalla kuin tietokoneen ääressä. Nilkkani ympärille kietoudutaan puremaan ja potkimaan. Ja näiden jälkeen kirmataan häntä pystyssä kurnauttaen karkuun. Sängyssäni riekutaan useammin, nopeammin ja tehokkaammin mitä aikaisemmin. Varpaissani onkin pieniä reikiä yöaikaan tapahtuvien peiton alaisten metsästysrientojen seurauksena. Reuhupellet

Paranemisen myötä Gemma on siirtänyt tavoitetta myös korkeammalle... ihan konkreettisesti. Aikaisemmin rauhaan jätetyt ilmanvaihtoluukkujen narut saavat nyt kyytiä. Ja sen seurauksena nekin verhot, jotka olivat vielä säällisessä kunnossa, vetelevät nyt viimeisiään. Verhoissa roikkumalla, kun pääsee niin paljon paremmin käpälöiksi naruun, joka roikkuu sentään puolessatoista metrissä.

Ruoanlaitto tai leipominenkaan ei onnistu enää ilman yhtä pientä kieltä tai neljää tassua. Tyttärelläni on syntymäpäivät tulossa ja päätin leipoa jo etukäteen kakunpohjan. Saatuani taikinan valmiiksi ja kääntyessäni leivitetyn kakkuvuoan puoleen kaataakseni taikinan siihen, näin putipuhtaaksi nuollun vuoan ja tyytyväisenä lipovan kissan. Tulin siihen tulokseen, että vuoka olikin aivan liian hyvin leivitetty :D Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, ettei kakunpohja ole oikeasti ikinä irronnut vuoasta niin hyvin kuin Gemman 'voitelun' jälkeen....(älkää kertoko tätä tyttärelleni, joka huomenaamuna saa kakkua). taaonmun

Olin aina kuvitellut, että kun koiran leikkaaminen saattaa rauhoittaa sitä, niin kissankin kohdalla voisi käydä niin. Mutta ei - Gemma ihanainen näyttää saaneen tuostakin koettelemuksesta vain entisestään lisää virtaa.

Kissanpentu sairastaa, häntää hellikäämme....

Gemmalta lähti sitten mouruvärkit keskiviikkona. Operaatio sujui nopeasti ja pian makoilimme jo kaikki suihkun lattialla odottamassa neidin heräämistä. Tunnit kuluivat ja takapuoli puutui itsekultakin. Kahvia keitin välillä itselleni pikavauhtia pitäen toisen silmäni suihkun lattialla makaavassa Gemmassa. Ja nopeasti takaisin ihan niinkuin läsnäoloni olisi jotenkin nopeuttanut heräämistä.
odottavan aika

Kaikkein kärsimättömin oli Osku, joka oli todella huolissaan Gemmasta. Osku oli tottunut näkemään Gemman vauhdissa, hepulissa ja hännässä roikkumassa. Ei taju kankaalla ja liikkumattomana. Osku päivysti uskollisesti Gemman vieressä ja yritti välillä hellästi herätellä
Gemmaa.

heratys

Herääminen vei kuitenkin myöhään iltaan. Kuuden jälkeen alkoivat silmät värähdellä ja tassut sätkiä, mutta vasta yhdentoista maissa neiti alkoi yrittämään kunnolla huojuvaa kävelyä ja ensimmäisenä olisi pitänyt päästä raahautumaan kiipeilypuuhun tai saunan lauteille. Torppasimme pääsyn molempiin paikkoihin kaatamalla puun ja sulkemalla käynnin saunaan.

Gemma majoittuikin sitten sänkyyni ja vietti siellä seuraavat pari yötä ja päivän siinä välissä. Kanniskelin neitiä hiekkalaatikolle ja vesikipolle, sillä liikkuminen oli tuskaista puuhaa. Yöt Gemma puski naamaani, kiehnäsi kaulallani ja nukkui tiiviisti kiinni rinnassani. Minä yritin nukkua kapeana pötkönä toisella laidalla patjaa ja hyvä kun uskalsin hengittää saatikka sitten liikahtaa Patjan nostin lattialle jo ensimmäisenä iltana, ettei Gemman tarvinnut pomppia liikaa kun lähti liikkumaan...enkä itse tippunut korkealta, kun yritin tehdä tilaa vaativalle kissapotilaalle.

Perjantaina aamuyöllä Gemma alkoi liikkumaan vihdoinkin normaalisti kävellen - hitaasti ja varovasti, mutta ei enää kyyryssä tai peruuttaen. Gemma sai leikkaushaavan suojaksi karmean kalsaripuvun. Tein vanhoista pitsipitkiksistäni hienon putkilon, jonka ujutin Gemmalle kun se vielä nukkui. Gemma on tottunut pukuun nopeasti - johtuu ehkä pitsikauluksesta, joka tekee puvusta hienostuneemman :D

Pitsipuku

Tällä hetkellä mamman peti on edelleen ykkönen ja siellä levätään vähän väliä. Gemma hyppelee kuitenkin jo välillä sujuvasti sohvalle ihmettelemään lunta ja ruokahalukin on palannut. Osku kohtelee potilasta edelleen varovasti. Tökkii kuonollaan jo hieman tarmokkaammin, mutta ei lähellekään niin rajusti kuin normaalisti. Ymmärtää, että kaveri tarvitsee paranemisaikaa. Viikon päästä ollaan toivon mukaan jo lähellä entisiä hepulitunnelmia.

Riiviön paluu

Ihana riiviö on palannut takaisin, sillä Gemman juoksut ja mourut loppuivat vihdoinkin. Herään nykyisin yöllä vain n. 5-6 kertaa siihen, että Gemma pompahtaa iloisesti kurnuttaen päälleni leipomaan ja kertomaan, että 'Hei, minä tässä. Enkö olekin aivan iiiiiiiihana'. Aamuisin on frisyyrikin pitkästä aikaa kunnossa, kun kiipeilypuussa asustaa taas tassutupeerauksen mestari. Gemma on kehittynyt siinä jo niin taitavaksi, että pari tassunviskaisua riittää laittamaan itsepintaisimmatkin hiuskarvat ojennukseen.

Tassunpesua

Oskukin on päässyt Gemman kanssa taas vauhtiin ja pomppivat tikrun lailla peräkanaa huonekalun päältä toiselle ympäri huoneita. Vaikka Gemma on oppinut Oskulta koiramaisia tapoja, niin näyttää siltä, että feminiiniset ominaisuudet ovat voimakkaampia ja Osku on löytänyt vihdoinkin kunnolla sisäisen pomppunsa. Raskas sohvakin liukuu ketterästi lattiaa pitkin eri kohtaan, kun riiviöt vilistävät kilpaa sen yli. Tämä on erityisen kätevää, sillä enää ei tarvitse itse raahata hiki otsalla huonekaluja eri järjestykseen aina sisutusinspiraation iskiessä. Riiviöt hoitavat homman leikkien.

Huomaa jo selkeästi, että kaverukset ovat kiintyneet toisiinsa. Osku antaa välillä ohijolkotellessaan Gemmalle ystävällisen tökkäisyn kuonollaan ikäänkuin kertoakseen, että 'Ihanaa, kun olet siinä'. Gemma hyökkäilee aamuhepulissa Oskun hännän kimppuun yhtä onnellisena siitä, että häntä heiluu. Yön tullessa ja menon rauhoittuessa molemmat makaavat usein sänkyni vieressä lattialla vieretysten vahtimassa, ettei mamma pääse huomaamatta ottamaan askeltakaan.
Tassujumi

Gemmalla on tiedossa rankka ensiviikko. Keskiviikoksi on varattu aika juoksunlopetusoperaatioon. Normipäivät eli hepulikohtaukset ja pomppiset jatkuvat toivon mukaan kuitenkin ennallaan tuonkin jälkeen ; )

Minijellonan yölliset kiljuntatuokiot

Gemman juoksut siis jatkuivat syysloman jälkeen. Monta yötä on mennyt taas lemmenlurituksia ja ovien kaivamista kuunnellessa. Kattia ei ole hiljentänyt yöaikaan mikään - ei lentävä suihkupullo eikä kilpakiljunta. Kilpakiljunnasta luovuin kuultuani naapurin koirien käyttäytyvän levottomasti yöaikaan. Osku yritti urheasti siirtyä yöllä aina rauhallisemmille nukkumapaikoille- tai oikeammin raahautua. Gemma kun rynni perässä käyden tassuiksi ja oli muutenkin kaikkea muuta kuin kainokatti.

Oskun hermot venyivät kuin Hubba Bubba, mutta maanantain ja tiistain välisenä yönä Oskulla napsahti. Osku kertoi äänekkäästi väsyneensä jatkuvaan lemmiskelyyn. Minkä seurauksena Gemma ei hellittänyt vaan luuli Oskun vihdoinkin käyvän oikeasti kuumana ja lisäsi kierroksia :D Tilanne alkoi näyttämään ja ennenkaikkea kuulostamaan siltä, että katsoin parhaaksi ottaa nurkkaan ahdistetun Oskun sänkyyni jalkopäähän nukkumaan. Gemma heitettiin sängystä n. 20 kertaa alas, minkä seurauksena lattialta alkoi kaikumaan petetyn naisen kiukkuinen karjunta yhdistettynä yläc:hen nousevaan loppukiekaisuun. Olosuhteisiin tyytyväinen Osku pesi jalkateräni kiitollisena varpaanvälejä myöten ja nukahti.

Keskiviikkoaamuna olin havaitsevani hienoista turnausväsymystä Gemmassa ja itsessäni. Odotin saavani jätesäkin kokoiset silmäpussit, sillä kiitos valvottujen öiden, olo oli kuin zombiella hidastetussa elokuvassa. Olen puhunut ufojuttuja, rasvannut naamani muotovaahdolla ja käyttänyt huulirasvaa peitepuikkona. Vielä pari valvottua yötä lisää, enkä tietäisi aamulla minne se hammasharja pitäisi lykätä ja lähtisin töihin Karvispyjamassani ; ) Olin jo vaarallinen liikenteessäkin pyöräni kanssa - tosin olen sitä hyvin nukkuneenakin. Torstaiaamuna oli kuitenkin pakko luovuttaa. En jaksanut miettiä edes hammasharjan syvintä olemusta vaan kaivoin korvatulpat esiin ja linnoittauduin pyjamassani päiväksi peiton alle. Torstain ja perjantain välinen yö toikin sitten vihdoin kauan kaivatun ja odotetun tauon.... siis ainakin 15 minuutin tauon karjuntojen väliin.....luulisin.

Ihana anarkisti mummolassa

Lomaviikko mummolassa sujui vauhdikkaasti, eikä vähiten kahden
tassukaisen ansiosta. Yöt sujuivat enemmän ja vähemmän huonosti
nukkuen ja aamulla tarkastettiin ensimmäisenä aina yön tuhot. Pari
ensimmäistä yötä nukuin puolet yöstä kainaloistani roikkuen parven
kaiteella (jalat lämpimän peiton alla) komentaen Gemmaa kuiskaamalla
huutaen alakerran suuntaan. Öinen anarkisti Gemma tiputteli Oskulle
muovimukeja pureskeltavaksi, kaatoi valokuvia, harvensi kukkia, veti
seinäkelloa (kellonajoissa on tosin vielä oppimista), tiputti
tähtihimmelin ja oppi ettei pissiminen onnistu hiekkalaatikon läpi
juosten - siitä seuraa vain laatikon sisällön lentäminen ympäri
lattioita aamuyöstä. Tirppa

Mitä pidemmälle lomaviikko kului, sitä enemmän Gemma oli mummolassa
kuin kotonaan. Mistä huolestuneena olinkin kiitollinen, että kotimatka
häämötti jo parin yön päässä. Muuten olisi varmasti ehtinyt muodostua
kylpyhuoneen oveen reikä tai mummon vaatekaapin sisältö olisi laitettu
kokonaan uusiksi. Gemma nautti siis olostaan mummolassa täysin
rinnoin. Parvi oli ihan ehdoton lemppari. Siellä pystyi päiväsaikaan
torkkumaan korkeuksissa ja seurailemaan vähä-älyisempien touhuja
alhaalla. Ollessaan hereillä Gemmalla piti kiirettä myös päivällä.
Pöytälammpu sai kyytiä, kun piti juosta lipaston päältä sohvan
selkänojalle ja takaisin tirppien, oravien ja lentävien lehtien
leijuessa ärsyttävästi ikkunoiden toisella puolella.
joutsen lähestyy

Veljeni perhekin ehti nauttia Gemman suloisesta seurasta yhden yön
ajan. Kuuntelimme Ellan kanssa yön pimeydessä parven toiselta puolelta
kuuluneita ihastuneita huudahduksia kuten, 'Se menee mun peiton
alle!', 'Elä jää siihen, mä en voi nukkua, jos sä istut siinä
tuijottamassa', 'Nyt se on mun varpaissa!' jne..... :D Nukahdimme
Ellan kanssa onnellisina Gemman kömpiessä meidän väliin nukkumaan
rauhallisesti.
The queen

Gemma siis hurmasi aivan täydellisesti kaikki kohtaamansa
vähäkarvaiset oliot....noh äitini ainakin. Gemmalla loppui juoksut
lomareissun ajaksi kuin seinään, mutta vuorokausi kotona riitti
muistuttamaan Gemmalle, että ne jäivät kesken. Lajien välinen rakkaus
(tosin yksipuolinen sellainen) kukoistaa siis jälleen täysillä. Tosin
juuri tällä hetkellä oikea jalkani toimii Oskun korvikkeena....

Mou-mou-mourunaattori

Gemma aloitti hänen kuninkaallisen narttuelämänsä ensimmäiset juoksut viime keskiviikkona. Ihmettelin ensin Gemman intoa kiehnätä ruokaa odottavan Oskun kyljessä ja luulin sen vain odottavan itselleenkin herkkuja. Mutta ei... hetken päästä alkoi mouruaminen, valitus ja Oskun puskeminen. Reppana yritti teputtaa takatassuillaan, takapuoli pystyssä ja häntä vinossa liukkaalla parketilla. Mistä seurasi alkuun lähinnä Kiira Korven tapainen tassujen yhteen kilkkaaminen, rähmälleen sinkoutuminen ja entistä suurempi valitus. Osku oli aluksi innoissaan Gemman lähentelyistä ja möyhensi toista antaumuksella. Tunnin jälkeen Osku nosteli etutassujaan hämmästyneenä Gemman puskiessa niitä edelleen ja kiljuessa kuin oopperadiiva. Kahden tunnin jälkeen Osku pakeni perässäni vessaan saadakseen edes hetken rauhan hullulta lemmenkipeältä katilta. Gemmaosku

Gemma jaksoi teputtaa ja valittaa yölläkin. Jossain vaiheessa ensimmäistä yötä se piti ilmeisestikin hengähdystauon... arvelen niin, koska nukahdin. Aikaisin aamulla lemmenluritukset alkoivat uudestaan. Osku jaksoi torkkujen voimalla innostua hetkeksi aamuyöstä, mutta hämmästys ja karkuunjuoksu seurasivat nopeasti perässä. Huomasin taas istuvani vessassa koiran kanssa, joka yritti ängetä wc-istuimen takana olevaan koloon piiloon liian vaativalta lemmenkumppaniltaan. Töihin lähtiessä sinkoili perääni syyttäviä katseita.... niinpä niin. Gemma pääsee saunaosastolle omaan rauhaan, mutta Oskulla ei ole ainuttakaan piilopaikkaa kärpäspaperin lailla perässä roikkuvalta mourunaattorilta.

Toinen yö kuunneltiin oikeaa raivopäätä. Osku ei enää korvaansa letkauttanut Gemman valituksille vaan veti sikeitä kuin äijät...tai siis ainakin yritti. Moisesta piittaamattomuudesta tuohtuneena Gemma änkesi Oskun viereen sohvalle valittamaan - ja Osku juoksi nurkkapedilleen karkuun - Gemma raahusti naristen pylly pystyssä perässä - Osku ryntäsi takaisin sohvalle - Gemma perässä vibraatto kohoten ja niin eespäin yö jatkui....
Osku ja mourunaattori

Lähdemme koko konkkaronkka ensi viikoksi maalle mummolaan syysloman viettoon. Tiedän, että tylsiä, rauhallisia hetkiä on turha edes odottaa. Karvaiset tassukaiset laittavat sielläkin huushollin sekaisin ja ovat raivostuttavan ihania. Kirppusota näyttää tällä hetkellä vähemmän raivostuttavalle eli on kääntymässä minun ja Raidin voitoksi 6 -0 (... ja kirput nauravat todennäköisesti tälle luulolle makeasti jalkalistan välissä). Gemman tavoin kiehnätkää läheistenne kainalossa syyslomalla riesaksi asti!

Sirkus tuli melkein kaupunkiin.

Uhkailin jo kerran, että kiinnitän Gemman huojukkeen eli kiipeilypuun kattoon, seinään, parkettiin ja betoniin sen alla, koska sen pystyssä pysyminen on ollut vähintäänkin kyseenalaista. Kiinnitystarpeet ovat olleet siitä asti K-Raudan kassissa vaatehuoneen lattialle. Mutta eivätpä ole kovin paljoa auttaneet, sillä huojukkeen kaatumissaldo on tällä hetkellä 3. Ja melkein kaatumissaldo 2.

Eilen iltapäivällä avatessani eteisen oven kohtasin täydellisen hävityksen meidän olohuoneessa. Sen lisäksi, että puu retkotti vaakatasossa lengolla sohvaa vasten ja Gemma harjoitti trapetsitaiteilua siinä, niin sohvan ja nojatuolin päälliset olivat rytyssä. Sänkyni oli sen näköinen kuin lauma leikki-ikäisiä tenavia olisi pitänyt sitä pomppulinnanaan ja sohvapöydän tavarat olivat lattialla hujan hajan. Joko kaatunut huojuke on saanut kaverukset hyppimään seinille tai sitten meillä on harjoitettu rankanpuoleista SMP-toimintaa eli Suomen Maaseudun Puolueen lemmikkiosaston Hämeenlinnan alajaoston bileitä. Tosin jäljet kissanmintun ja possun korvien käytöstä on hävitetty ammattitaitoisesti, joten todisteita minulla ei ole. Osku tosin hyppi sätkien sen oloisesti, että jotain kuivamuonaa vahvempaa oli taatusti käytetty.
Lipaston kaunistus

Olemme saaneet ihan ilmaiseksi uusia lemmikkejä näiden kahden karvaisen lisäksi. Nämä uudet kaverukset voittavat vikkelyydessä ja pomppuvoimassa jopa Gemmankin. Ajattelinkin ensin perustaa kirppusirkuksen ja periä pääsymaksua kaikilta halukkailta, jotka haluavat lähietäisyydeltä katsoa miten kirppu loikkaa ja miettiä päätään raapien sen jälkeen, että minne se oikein loikkasi (esitys testattu henkilökohtaisesti). Tosin elävien kirppujen kaivaminen sirkusta varten alkaa olla jo työlästä kaikkien myrkkyjen, imurointien ja pesujen jälkeen. Hylkäsin siis pitkällisten pohdintojen jälkeen (peräti viisi sekuntia) sirkusyrittäjän uran ja olenkin yrittänyt päästä niistä eroon. Kaikille kirppujen ystäville samantien tiedoksi, että kirput on lopetettu ilman turhia kärsimyksiä. Niitä ei ole siis millään lailla rääkätty ei niille ole huudeltu pilkallisesti Raidpöllyssä, kuten 'Mun nenälle ei hypitä', 'Die, Die, Die', 'Siitäs saitte', tms.
Takkutarkastus

Karvakasta rakkautta ensi käpälöinnistä lähtien

Gemman ja Oskun rakkaus on syventynyt aivan silminnähtävästi. Oskun lähtiessä mamman kanssa aamulenkille, Gemma ryntää sohvan selkänojalle katselemaan ikkunasta puskan taakse katoavaa kaveriaan. Takaisin tullessamme Gemma makaa edelleen samalla paikalla odottamassa palavien tunteidensa kohdetta. Avattuani ulko-oven Gemma on jo ehtinyt eteisen ovelle ja raapii sitä malttamattona. Oskun tassujen puhdistamista säestää tuo taukoamaton riipiminen, kunnes avaan oven - ja siellä Gemma pötköttää ihan kynnyksessä kiinni ja kurisee onnellisena :D
Kun Oskulle antaa luvan liikkua, niin siitä seuraa kohtaus ällömakeasta jenkkileffasta, jossa pari kirmaa onnellisina tassu tassussa kukkakedolla.

Gemma ei tietenkään voi myöntää olevansa ihan lääpällään koiraan. Siinähän menisi maine ja katu-uskottavuus kattien joukossa. Mutta kotioloissa, neljän seinän sisällä, piilossa muiden kattien silmiltä, Gemma nauttii joka karvallaan Oskun pesuista ja hierovasta möyhinnästä. Tosin niiden jälkeen on ihan pakko esittää meille hetken aikaa närkästynyttä kattia = Gemma pesee pesuhuoneen lattialla korvat kurtussa ja paheksuvasti tuhahdellen Oskun pilaamaa turkkia. Mutta hetken päästä ollaan taas jo kurkkimassa häntä pörhöllään nurkan takaa, että missä se uunotettava makoilee. Ja seuraavaksi kirmataan sivuluisua lehtikoriin, jossa kuningattaren on mukava ottaa vastaan seuraava möyhivä pesunautinto.

Pavlov ja sen koirat

Gemma on niiiiiiin paljon fiksumpi mitä olen osannut ajatellakaan. Jossain rapsutuksien välissä se on aivan selvästi lukenut salaa Pavlovin kokeesta, jossa ehdollistamisen keinoin voidaan saada aikaan yksilössä toiminta, joka ei kuulu opetetun yksilön tavanmukaiseen toimintatapaan. Tunnen siis iltaisin, valojen sammuttua olevani Pavlovin koira. Mikäli rapsutuksia ei tule riittävästi tai riittävällä teholla, niin kuningartar menettää hermonsa. Yölliset 'opetustuokiot' ovat olleet tehokkaita ja Gemman oman väitöskirjan lopputulos on, että koekaniini oppii tehokkaasti viimeistään rankaisun kautta. Jos rapsutus loppuu, niin puskutraktorin tarmolla sen saa yleensä jatkumaan. Jos puskut ei auta, niin naskalien upottaminen koekaniinin pikkurilliin viimeistäänkin tehoaa ja rapsutus jatkuu loputtomasti yön pimeydessä. Olen jo oppinut rapsuttamaan koko alkuyön samalla kun tajuntani vajoaa tiedottoman tasolle ja vain välttääkseni naskaleita - mikä ei todellakaan ole kuulunut tavanmukaiseen toimintatapaani.

Oskun ja Gemman zen-mietiskelytuokiot kiipeilypuun äärellä ovat selvästi jalostuneet viimekertaisesta. Osku on oppinut täsmällisen jähmettymisen taidon vajoamatta liian syvälle transsiin. Se odottaa Gemman liikahdusta jokainen lihas ja viiksikarva äärimmilleen jännittyneenä. Mikään ääni ei saa keskittymistä herpaantumaan tai koiraa liikahtamaan. Mutta pienikin muutos Gemman asennossa saa Oskun takapuolen nousemaan kaksi senttiä lattiasta eli starttivalmiuteen. Ja niin päivä jatkuu... pylly alas - pylly ylös jne.... Gemman loikatessa vihdoinkin lattialle, jähmettynyt Osku herää eloon ja tassut aloittavat vimmatun vauhdinoton... hetken liukkaalla parketilla paikoillaan ympäriinsä sätkien ja sitten oikeaan suuntaan hitaasti kiihtyen. Jotta Osku jaksaa harrastaa näitä jähmettymis-sätkimisleikkejä Gemman iloksi, Gemma palkitsee Oskun aina välillä. Se lysähtää lattialle aivan kuin ei muka jaksaisi enää spurtata ja antaa Oskun möyhiä itseään kuonolla ympäriinsä. Ja Osku onnellinen luulee oikeasti kehittyneensä niin nopeaksi, että saa Gemman jo kiinni....

YYA-toimintaa ja zen-mietiskelyä

Emme ilmeisestikään tarjoa riittävästi virikkeitä Gemmalle ja Oskulle.Ne ovat laatineet keskinäisen YYA-sopimuksen ja auttavat toisiaan leikki- ja purulelujen hankinnassa. Ihmettelin eräs päivä Oskun jäljiltä löytyvien päreiksi purtujen muovitulppien määrää. En millään
ymmärtänyt niiden alkuperää, kunnes eräänä aamuna tapasin rikollisen itse teossa..... pienempi karvakriminaali puri pikku pirun innolla karmissa olevia ruuvien suojatulppia irti. Piilouduin välittömästi nurkan taakse vakoilemaan rikollista touhua. Gemman saatua muovitulpan irti
se leikki sillä aikansa, kunnes jätti sen Oskulle purtavaksi. YYA-toimintaa puhtaimmillaan ja aloitteentekijänä tässä sopimuksessa näyttää olevan siis pienempi kriminaali. kaverillekans

Kaverille kanssa!!!

YYA:n lisäksi Osku ja Gemma harrastavat zen-mietiskelytuokioita. Osku
patsastelee kiipeilypuun juurella tuijottaen suu auki ja kieli roikkuen Gemmaa,
joka makaa kiipeilypuun ylätasanteella pää roikkuen ja silmät lupsuen. Voin melkein lukea
mietiskelijöiden suuret ajatukset. Osku: Mitä hittoa se katti vielä tupeksii tuolla ylhäällä? Gemma: Vieläkö tuo bimbo koira istuu tuolla kyttäämässä?
Puolen tunnin mietiskelyn jälkeen Gemma pudottautuu lattialle Oskun vielä huojuessa transsissa. Oskun vasta herätessä ruopimaan lähtövauhteja, Gemma verryttelee jo saunan lauteilla.

Oskun odottaminen lenkiltä on Gemmasta tylsää puuhaa. Näiden hetkien iloksi se onkin kehittänyt oman versionsa Särkänniemen törmäilyautoista. Tuulikaapin oven mentyä kiinni alkaa kuulua tömähdyksiä seinästä oveen, ovesta patteriin jne.... Oskun palatessa
törmäilykatti jää odottamaan Oskua kiitovalmiudessa. Oskun pörheltäessä eteiseen Gemma kirmaa häntä pörhöllään sohvan alle piiloon ja Osku kirmaa häntä ojossa perässä. Suurten esi-isien vainugeenit eivät ole tavoittaneet Oskua, sillä Osku ei useinkaan
löydä Gemmaa olohuoneen ainoan sohvan vasemman nurkan alta. Harmistuneena Oskun taitamattomuudesta Gemma vipeltää Oskun vierelle ja antaa sille bitchläpyn etutassulla. No, arvaatte varmaan jo mitä siitä seuraa....

Aristokatti, -rakki ja Bo

Meidän perheemme sen kun vain kasvaa. Uusin jäsenemme sai nimekseen Bo. Vaikka onkin nimensä perusteella poika, niin akkavalta jyllää edelleen 3-2. Osku ja Gemma päättivät iskeä älynsä yhteen ja vastustaa uutta vihollista kimpassa.... eli Gemma ryntäsi takavasemmalle saunaosastolle ja Osku jäi puolustamaan olohuonetta ankarasti haukkumalla ja murisemalla. Huomatakseen vain, ettei Bo korvaansa lotkauta. Taputeltuani ja siliteltyäni Bo:ta muutaman päivän ajan aristokatin ja -rakin nähden ne uskoivat vihdoinkin, ettei se ole ulkoavaruudesta tullut vihamielinen alien. Bo hyrrää ja pyöriikin lattioilla nykyään niinkuin muutkin, mikä on siivouspäivinä erityisen mukavaa. Samalla kun Bo imuroi roskia sisuksiinsa, minä voin lukea päivän lehdet sohvalla :D....
creamcat

Njam, njam.....

Osku hoitaa Gemman pesut äidillisen tehokkaasti, mutta kuningattaren mielestä ei kuitenkaan vielä missään nimessä riittävässä määrin. Gemma heittäytyy tassu otsalla kuin hieno nainen lattialle selälleen Oskun kulkureitille toivorikkaana, että Osku herrasmiehenä pusuttelisi ja pesisi sen. Oskun löntystellessä ohi äijämäisesti kuin John Wayne, Gemma ryhtyy epätoivoiseksi ja tarrautuu takakinttuun kiinni, mistä ei yleensä seuraa pesua vaan painia. Tätä harjoitetaan erityisen innokkaasti vessan lattialla ja yleensä silloin, kun sinne pitäisi mahtua lisäksi vähemmän karvaisia otuksia! Kotimaisen taisteluparin Dempsin ja Meikpiisin paini on jo sen verran raisua, että välillä pitää laittaa ainakin toinen silmä kiinni. Oskun lopettaessa, Gemma ei suinkaan karkaa saunaosastolle piiloon, vaan jää odottamaan toista erää. Viimeistenkin irtokarvojen laskeuduttua taistelupari kömpii sulassa sovussa sohvalle keräämään voimia seuraavaan koitokseen. pesulla

Gemman yöllinen häiriköinti on jo niin tuttua, ettemme nykyään enää aina edes herää siihen. Eräänä yönä vessahätä herätti minut ja päästessäni eteiseen tajusin, että taistelupari nujakoi tyttäreni huoneen lattialla täyttä päätä. Siihen ähinään, puhinaan, karvan lentelyyn ja ärinään olisi herännyt unilääkettä täyteen pumpattu tuhdeinkin nukkuja, mutta tyttäreni veti tyytyväisenä sikeitä. Aamulla kaverit olivatkin sitten niin väsyneitä yöllisestä taisteluharjoituksesta, että valtasivat leviävinä pötkölihoina vessan lattian juuri sillä hetkellä, kun aamukiire oli pahimmillaan. Tarvitsemme ehdottomasti toisen vessan....

Jos jatkossa tekstistä puuttuu kirjaimia tai näkyy muuten vain omituisia merkkejä, niin siitä saatte kiittää lahjakasta ja niin innokasta kompuutterikattiamme.... Gemmaaaaaaa, miks ei sarkain toimi?

Vauhdin ja vaarallisten tilanteiden kuningatar palasi kotiin 31.8. Oskun peräpään propelli käynnistyi välittömästi ja sai ylimääräisiä kierroksia
onnesta. Huomasi selvästi, että kaveria oli kaivattu. Gemmankin moottori hyrähti välittömästi hipaisukytkimestä eli muisti, että täällä on muitakin kuin propelliahteri. Tunnin verran Gemma jaksoi yrittää pakollisia tsäh-tsäh-tjäreborg säksätyksiä, kunnes huomasi niiden menevän ihan hukkaan iholle tunkevan
Oskun kohdalla.

Mutta mitä, mitä mitä? Ensimmäinen yö Gemman palattua takaisin - ei verhoissa roikkumista, ei lähtöstartteja sängystä, ei kiipeilypuussa riekkumista, ei varpaiden kanssa tappelua? Mitä ihmettä? Joko Gemman paristot paloivat loppuun kesäleirillä, Gemma kasvoi aikuiseksi tai me olemme vain niin äärettömän tylsiä, ettei maksa vaivaa ilostuttaa meitä enää yöaikaan. Jatkuvan riekkumisen sijasta sain kunnian toimia alkuyöstä taikinankorvikkeena Gemman vaivatessa hyristen ja puskien hyllyviä kohtiani. Mutta siihen se sitten loppuikin.

Luulimme oikeasti voivamme nukkua taas rauhassa huonosti... Mutta jotain on pahasti pielessä. Gemma ei olenut häiriköinyt yöllä eikä päivällä niinkuin ennen. Olemme nukkuneet yömme suht' rauhassa ilman että käsi roikkuu puolet yöstä suihkupullon painosta sängyn ulkopuolella. Mistä minä kohta enää kirjoitan tänne?

Ilmat viilenivät keskiviikkoaamuna ja voimme kaikki hengähtää helpotuksesta. Emme ole tylsiä, eikä Gemma ole kasvanut aikuiseksi. Aamulla pörhälsi vessaan tuttu karvatermiitti, joka iski ohikulkeissaan naskalinsa nilkkaan ja pitkän tauon jälkeen aloitin taas onnellisen kissanravistuspolkan. Ensi yöksi on tiedossa todennäköisesti äksöniä :D

Ja vielä ennen lomaa:

Gemman vauhti huojukkeeseen kiipeämisen suhteen on ollut alusta asti kiipeilypuuta kaatavaa luokkaa. Neidin mielestä vauhdissa oli kuitenkin parantamista ja muutama yö sitten heräsin siihen, että petini toimi lähtöalustana nopeudennostolle. Kiipeilypuuta vaanittiin pylly nytkyen, kunnes otettiin pussilakanat repivä lähtöstartti. Osku toimi puolivälissä ansiokkaasti kirittäjänä molempiin suuntiin, vaikka sillä ei olekaan pätkänopeutta. Tunnin kuluttua sekä nopeus ylös että rojahtava alastulo oli vihdoinkin täydellinen. Seuraavana aamuna kiristin kiipeilypuun jo neljännen kerran kaatumisen estämiseksi. Tiedossa on siis huojukkeen päivittäminen pystykkeeksi eli ostosreissu rautakauppaan, josta hankitaan kunnon rensselit puun paikalleen pulttaamiseksi kattoon, seinään, parkettiin ja betoniin sen alla.

gemmapuussaan

Olen itse muotitajuton, mutta onneksi Gemma tiesi, että jokin aikaa sitten vain alaosastaan stailatut pimennysverhoni olivat jo niin eilistä. Taiteilija hapsutti leveällä tassunvedolla verhojen yläosaa aamuyöstä niin, että rutina kävi. Käytin tilanteen hyväksi ja harrastin itse stailauksen ohessa yöllistä jumppaa eli sängystä ylös, katinroikale irti verhoista, käpälät kiinni kiipeilypuuhun ja takaisin sänkyyn n. 15-20 tehokasta toistoa yön aikana. Osku yritti sitkeästi nukkua meidän häiriköidessä, kunnes siirtyi syyttävä ilme silmissään toiseen huoneeseen. Seuraavana yönä varustauduin suihkepullolla ja torppasin aloittelevan tekstiilitaiteilijan uran heti alkumetreillä. Minkä seurauksena Gemma aloitti sälepohjajuoksun ja hyppäsi sänkyyn ilmoittaakseen mitä mieltä oli moisesta tempusta eli käänsi pyllynsä minulle.
gemmalepaa

Puuronsyöntini aamuisin on Gemman mielestä varsin tylsää puuhaa - teen sen rauhallisesti paikoillaan istuen. Alushousuissani roikkuminen puolestaan on taas suorastaan riemukasta puuhaa. Tuolin takaosa jättää persosan sopivasti kynsittäväksi, joten verhojen lisäksi minulla alkaa olemaan myös hapsustailattuja alushousuja. Onneksi hapsut jäävät viimeistään syksyllä pois muodista. Muuten kulkisimme kohta varmaan täysin hapsukuteissa, nukkuisimme hapsupedeissä hapsulakanoilla ja ulkoiluttaisimme hapsukoiraa.

Uskollisille lukijoilleni tiedoksi (joita toivon mukaan on enemmän kuin työkaverini Kirsi), että blogi jää minun ja taisteluparin osalta kesätauolle muutamaksi viikoksi. Gemma lähtee kesäleirille äiskän, iskän ja VH:n luo sekä toimimaan yöajan lisäviihdykkeenä kasvattajilleen. Elokuun puoleen väliin mennessä on varmaankin tapahtunut riittävästi uusia tuhoja ja riemuja, joista taas kirjoitella. Gemman sanoin 'Muistakaa kiipeillä ja käpälöidä läheisiänne kesän aikana' :D
Virpi

Tapahtumia Oskun Ja Gemman nykyisin niin yksitoikkoisesta ja ankeasta arjesta
by Virpi Korhonen
gemmaulkosalla

Gemman riemuksi meille rantautui viime viikolla kiipeily/raapimapuu. Kattoon asti ulottuva huojuke oli rakkautta ensi kiipeämisellä! Ensimmäisellä taukopaikalla voi lällätellä Oskulle ja heilutella häntäänsä sen nenän edessä ihan vaan kiusaksi. Toisella taukopaikalla voi pitää silmällä keittiössä mahdollisesti tapahtuvia keittokinkun salasyöminkejä ja muotoilla oihikulkevien kaksijalkaisten frisyyrejä. Kolmannella tasolla voi puolestaan silmäillä halveksuen alaspäin muita vähemmän älykkäitä otuksia. Kiipeilypuussa riekuttiin alkuhuuman ihanuudessa aamuun asti. Minä onnekas pääsin myös osalliseksi lukuisista pyrähdyksistä sänkyyn ja puuhun, puuhun ja sänkyyn. Vierailujen aikana minulle selitettiin kovaäänisesti puun ihanuuksia ja kiipeilyominaisuuksia, kunnes Gemman oli aivan pakko ottaa taas burn out:ia ja kiihdytyskisa Oskun kanssa puuta kohti. Vaikka Osku kiihdytti mitä käpälistä irtosi, niin Gemma oli ehdottomasti yön nopein peto lyhyellä matkalla.

Kun Gemma oli aamuyön tunteina saanut omasta mielestään kiipeilypuun testit loppuun, se kävi Oskun puruluun kimppuun ja viskoi sen kolisten vauhtiin. Kurvissa mentiin tyylikkäästi sivuluisua ja saimme seurata armotonta luurallia. Etutassut sutivat entisellä parketilla ja n. klo 03.50 Gemma kytki nelivedon päälle. Luu sai sellaista kyytiä, että siitä vauhdista olisi ollut Kankkunenkin kateellinen. Sekä minä, että Osku istuimme tuossa vaiheessa pussit silmien alla ja rukoilimme molemmat latauksen loppumista Gemman paristoista...

Oskun ja Gemman suhde alkaa kääntymään entisestä 'älä lääpi ja pitääks sun aina' -suhteesta selvästi 'jos ny kerran päivässä sitten' -suhteen puolelle, ainakin Gemman osalta. Osku putsaakin nykyään Gemman korvat partiopojan innolla ja vetäisee isolla kielellään koko kissan pään kuolapuhtaaksi. Gemma näyttää jopa nauttivan näistä kuolailuista, sillä Oskun lopettaessa pesutouhut ja höntsäillessä omiin puuhiinsa, Gemma kipittää perässä sen näköisenä, että vasempaan korvaan jäi kuule vielä vähän jotain.

Perjantaiaamuna molemmat pötköttivät vierekkäin 'tilaihme' -vessan lattialla täti-ihmisen valmistautuessa päivän koitoksiin. Kaverukset viettivät helliä hetkiä - Osku tökkäisi välillä Gemmaa tai nuolaisi korvaa ja Gemma taputteli tassullaan Oskun kuonoa... kunnes Gemma halusi kokeilla rajumpaa rakkautta ja iski käpälänsä Oskun takakoipeen. Minkä jälkeen oli lähellä hammasharjaan tukehtuminen kahdeksaa käpälää ja lentävää 28,2 kiloa (25 + 3,2) väistellessä.Tv:n realitysarjat ovat ihan kevyttä kamaa meidän kotikutoisen reality-tv:n rinnalla :D

Odie and Garfield - by Virpi Korhonen 06.07.2009

Video Odie and Garfield by Ella Korhonen http://www.youtube.com/watch?v=eg0Wvmq1vfE

Viime viikon helteet hellittivät onneksi viikonloppuna. Tosin meidän ulkomittari näytti koko viime viikon +1 astetta. Jos tuota olisi uskonut, niin lämpöhalvaus olisi ollut lähellä aamun pyörämatkalla töihin. Virhemarginaali meni ensin Oskun piikkiin, koska hänet löydettiin ensimmäisenä istumasta olohuoneen lattialla lämpöanturin johdonpätkä suussa. Osku parka sai kuulla nuhteluita ja näytti hyvinkin syylliseltä, kunnes sivusilmä havaitsi oikean syyllisen luikahtavan korvat luimussa sohvan alta saunaosastolle turvaan. Sohvan alta löytyi lisää johdonpätkiä ovelasti aseteltuina viattoman Oskun ulottuville.

Gemma kekseliäisyys on loputon. Viime viikolla hän päätti kokeilla pukeutumisavustajan töitä...ja tietenkin sinnikkäästi joka aamu. Avustettava ei ollut aivan samaa mieltä avun laadusta, koska näytti pikemminkin siltä, että neiti nautiskeli roikkuessaan alushousuissa ja rintaliiveissä, joita epätoivoinen täti-ihminen yritti kiskoa suihkun jälkeen päälleensä. Turhauduttuaan epäpätevään avustettavaan Gemma purki epätoivoaan eteiseen mattoon. Joka tietenkään ollut tehnyt mitään ansaitakseen sellaista kohtelua.... oli maannut vain tyynesti paikoillaan.

Meidän aamutoimemme ovat saaneet kummasti vauhtia Gemman tulon jälkeen. Aikaisemmin Osku makasi lötköpötkönä vessan lattialla meidän kuivatessa hiuksia ja pestessä hampaita. Kenelläkään ei ollut minnekään kiire. Nykyään nuo hommat sujuvasti tyylikkäästi ja rivakasti polkan tahdissa. Siinä on nimittäin paras rytmi ravistaa nilkoista irti ei-toivottu kulmureitaan kyhnyttävä aamupesuseuralainen. Kuitenkaan en ole töissä yhtään sen aikaisemmin mitä ennen... ?

Osku tajusi viime viikolla vihdoinkin, että Gemma on tullut jäädäkseen ja että se joutuu jakamaan huomion käpälöivän karvapallon kanssa todennäköisesti monen vuoden ajan. Se yritti epätoivoissaan jopa soittaa Gemman kasvattajalle pyytäkseen niitä hakemaan perskarvoissa roikkuvan katinroikaleen pois. Osku ei saanut onneksi ketään luurin päähän, mutta minä keskustelin seuraavana päivänä vakuutusyhtiön virkailijan kanssa siitä, että mikä meidän omavastuu olikaan.

Gemman ja Oskun yhteiselo alkaa saamaan uusia rauhallisempia piirteitä. Koska Oskun oppimiskyvyn hitaus ylittää selvästikin Gemman kärsivällisyyden, niin parasta siis vain yrittää kestää kuolaiset lähentelyt ja korvanpesut. Viikonloppuna vauhtikaksikon elämä sai hetkeksi lisämausteita ystäväni hurmaavasta mäyrisneidistä Venlasta. Venla rakastui päätäpahkaa Gemmaan ja jokainen Gemman näyttäytyminen sai Venlan viiksikarvat tärisemään ja pötkylän takapään hetkumaan ; ) Välillä leikittiin kimpassa junaa järjestyksessä Gemma - Venla - Osku ja tutkailtiin edellä menevän hetua. Junaleikki jouduttiin uusimaan parikin kertaa hetun loppuosa jäädessä vähän epäselväksi. Muuten viikonloppu kuluikin kolmikolla jääkaapin alla päivystäessä odottaen keittokinkun palasien leijumista taivaalta.

Venla - the mäyris...kuva: Ella Korhonen

Sauna-apina ja SM-tason koira - by Virpi Korhonen

Sunnuntaiaamuna totesin, että parasta opetella nukkumaan, syömään ja käymään suihkussa kamera kaulassa, jos aikoo ikuistaa noiden kahden tuholaisen revittelyt. Tai sitten on hankittava sisälle kaikki liikkeet tallentava valvontakamera. En ollut ehtinyt laskea omia tassujani sängystä lattialle, kun Gemma päätti harjoitella hyvissä ajoin vappuhuiskan käyttöä ja roikkui pikkupirun innolla kiinni huiskassa. Osku ei ollut asiasta aivan yhtä innoissaan, koska huiska oli kiinni hänen peräpäässään. Tuosta seurasi ensin uikutusta ja sen jälkeen lentäviä parketin säleitä, kun riiviöt kiihdyttivät 0-100 km/h alle 4 sekunnin kohti saunaosastoa... Gemma edellä ja Osku perässä.

Saunaan päästyään Gemma vain kiihdytti vauhtiaan ja esitteli sauna-apinan taitojaan. Välillä roikuttiin kaiteessa kahdella tassulla ja välillä yritettiin tehdä selvää jälkeä selkeästikin uhkaavasti tuijottavasta saunapupusta. Kun se oli rökitetty, niin Gemman huomion kohteeksi pääsi jälleen kerran löylykauha, jonka kimppuun hyökättiin ovelasti selällään kiemuroiden. Se oli ilmeisestikin paras tapa yllättää alemmalla lauteella kiulussa torkkunut pahaa aavistamaton löylykauha.

Gemma tavoittelee saunapupua ja kiemurtelee kohti löylykauhaa. Kuvat: Virpi Korhonen

Osku on löytänyt selkeästi jännitystä ja sisältöä elämäänsä Gemman avustuksella. Kun Oskulla on tylsää, niin Osku tökkäisee ensin kerran Gemmaa nenään. Siitä ei vielä seuraa mitään muuta kuin muutos Gemman korvien asennossa. Toinen tökkäisy saa Gemman korvat enemmän alaviistoon ja kolmannen tökkäisyn jälkeen alkaa Oskulle hurmion hetket eli Gemman tassut viuhuvat kuonon molemmin puolin kuin raskaan sarjan mestarilla. Gemman ollessa sitä mieltä, että eiköhän tuossa ollut riittävän tujut käpälänviskomiset, niin Osku pyytää vain kauniisti katsoen pliiiiiis lisää!
gemma

Gemma on tehnyt kauneudenhoitotaipumustensa lisäksi aivan uuden aluevaltauksen - sisustussuunnittelun. Hienot ja kalliit pimennysverhoni pääsivät ensimmäisenä stailattaviksi. Ne ovat nyt ilmeisesti viimeisimmän muodin mukaiset - ylhäältä sileät ja alhaalta hapsukoristeiset. Apuna stailauksessa Gemma käytti nerokkaasti patteria. Patterinpurijalla kutisee kulmurit, joten paras keino helpottaa kutinaa on tuupata verho patterinreunan päälle ja purra sitä niin maan perusteellisesti ja usein.

Vaikka Gemma onkin hurmannut meidät kaikki, niin Oskun rakkain on vieläkin nuhjaantunut ja risainen pinkkinallu. Siitä Osku ei luovu, vaikka onkin saanut kuunnella pilkkaa nallun väristä ja omista taipumuksistaan. Kohteliaana herrasmiehenä Osku on tietenkin tarjonnut sitä pink

Gemmallekin leikkikaluksi. Gemma ei kuolaista tekstiililäjää ole huolinut lähelleen ja onkin tähän mennessä ollut kiinnostuneempi Oskun puruluista. Kissamainen koira ja koiramainen kissa ne yhteen soppii :D

Virpi 290609

Osku ja pinkkinallu!
Kuva: Virpi Korhonen

Tiistaina 16.6. tuli taloon hurmaava, rohkea ja utelias Gemmaneiti vauhdittamaan sohvaperunakoiramme Oskun päiviä. Ensimmäinen ilta meni tiukan tuijotuskisan merkeissä. Jo toisena iltana Gemma yllätti Oskun nenäpusulla, mutta piti kuitenkin selkeän hajuraon kirppuripustimeen. Eihän sitä tiedä mitä otuksia sellaisesta kuolakuonosta voi tarttua hienon neidin turkkiin. Tiukat Tsäh-tsäh-tsäh-Tjäreborgin mainokset ja viuhuvat tassut pitivät alkuun Oskun säädyllisen etäisyyden päässä. Kunnes Osku alkoi Gemman yllätykseksi muutaman päivän päästä nauttimaan näistä piiskaustuokioista ja takapuoltaan hetkuttaen pyysi 'Anna mulle lisää piiskaa'.

Gemma on saanut Oskun harmiksi ihan oman yksiön, jonne Osku ei pääse ilakoimaan. Osku voi vain haaveilla kuono ovenraossa hepulituokioista Gemman kanssa saunan lauteilla. Ja Gemmahan osaa pitää omaa kivaa. Suihkussa käydessä pitää välillä käydä tarkistamassa, että lauteet on vielä paikoillaan. Sen verran railakasta rallia neiti pitää yksiössään. Välillä jarrutus menee pitkäksi kodinhoitohuoneen puolella ja edessä on törmäys säleoviin. Päänpudistus ja sitten voikin käpälöidä oven alitse kuolakuonoa ; ) Sen jälkeen ehtii sopivasti kuivauslastan kimppuun. Sille on pantava joka aamu ankarasti kampoihin.

Osku yrittää torpedoida Gemman jokailtaiset syöksyt mamman viereen sänkyyn köllimään. Se aloitti muutama yö sitten vahtimisen sängyn vierestä lattialta ja hurjana vahtikoirana silmäili tarkkaan kaikki mahdolliset liikkeet yön pimeydessä. Kunnes kuuli sängystä hyrinää ja tuijotti epäuskoisena onnellista karvapalloa. Mistä se sinne luikahti? Jäljet nuuskittiin nolona tarkkaan ja päätettiin vaihtaa vartiopaikkaa seuraavana yönä sängyn päähän. Sieltä se kiusankappale viimeksikin luikahti. Mutta hetken päästä tuijotettiin taas epäuskoisena mamman kainalossa hyrisevää rukin alkua, joka tällä kertaa viipelsi suoraan lattian poikki. 2-0 Gemmalle.

Kuva:Virpi Korhonen

Gemma ja Osku ovat löytäneet molemmat kutsumuksensa harmaan talouden parista. Urakoivat jo täydellä vauhdilla pimeästi kauneudenhoidon parissa. Koekaniiniksi on kelvannut 41-vuotias, sekaihoinen naisihminen. Kun pää kääntyy yöllä sängyssä vasemmalle, niin Gemma kuorii suun ympärystä pienellä kielellään. Kun pää kääntyy oikealle, niin Osku hoitaa tehokkaan kosteutuspuolen kielellään. Jos pää on keskellä naama kattoa kohti, niin Gemma huolehtii toisen korvan puhtauden sekä kirputuksen ja Osku toisen. Ja kaikki tämä iloisen hyrinän säestyksellä.

Nukkumajärjestys on vielä vähän hakusessa. Gemma ei millään osaa päättää kummassa sängyssä pitäisi yölliset aloitusbileet ja kummassa päättäjäiset - pikkumamman vai isomamman?. Kun se on saatu jossain vaihetta yötä päätettyä on edessä seuraava hankala dilemma. Nukkuako pään vasemmalla vai oikealla puolella? Vai ollako peräti ergonomisesti pötkönä kaulan päällä? Viisi kertaa hypähtelyä tai venymistä kaulan yli ei millään riitä päätökseen tekoon. Välillä kun pitää kokeilla, että jos paras asento olisikin perinteinen varvasvalmius, jolloin on iskuetäisyydellä heti kun peiton alla melkein liikahtaa jotain. Oikea kohde on vielä pikkasen hakusessa, sillä polvi ei omistajansa mielestä ole lähelläkään isovarvasta.

Aamun valjetessa pötköttää vieressä hurjasti hyrisevä Gemma ja sängyn vieressä 'pieni ja sievä puskija' Osku, jolla on koko pienen ikänsä ollut identiteettiongelma. Ollako kissa vai eikö olla? Gemman tultua Oskun puskuinnostus ja jaloissa hypehtely on vain saanut uutta pontta ja odotamme jännityksellä tuleeko Osku vihdoinkin kaapista ulos ; ) Jääkaapin oven avautuessa aamulla, karvatassut istuvat kiltisti molemmin puolin odottaen aamukinkkusiivujaan - Gemma metrin pituiseksi venyneenä jalkaa pitkin ja Osku alkava kuolalammikko edessään. Ovat ne vaan niin ihania :D

t. Gemman uudet kämppikset, Virpi, Ella ja Osku

Kuva : Virpi Korhonen