FIN* VIPMILL´S

norwegian forestcats - norjalaiset metsäkissat

29.06.2009 - Blogi on toistaiseksi tauolla. Omille kissoille tulossa kullekin oma sivu. Uudistus tapahtuu kesän 2009 aikana.

14.06.2009 - Jaha ja siinä se menikin viikonloppu taas sujuvasti ohi. Ilmat eivät olleet mitenkään erityisen hienot - tänään oli eilistä selkeästi kylmempää ja tylsempää. Se ei kuitenkaan näyttänyt tarhaväkeä kiusaavan. Olivat hyvin tyytyväisen oloisia ja puuhasivat kaikenlaista. Riku tuntui muun muassa pitävän nuoremmilleen kurssia "Maanrakennus eilen ja tänään" ja "Ilo irti raakalaudasta"...ainakin ne tuntuivat olevan tämän päivän ohjelmassa. Taisi ohjelmassa olla myös "Kiipeily ennen ja nyt". Muutoin viikonloppu oli normaalin mittainen ja kokoinen ja oloinenkin. Galleriaa kasvatettiin myös - erityisesti VH:lla, josta Fred halusi nähdä uusia kuvia. Lupasin ja otin.

11.06.2009 - Kauheat juoksukisat! Pojat ajavat toisiaan takaa olohuoneesta käytävää myöten työhuoneeseen ja takaisin. Vain ajojärjestys vaihtuu. Rikulla on välillä vaikeuksia saada massaansa pysähtymään, vaikka seinä lähestyy uhkaavasti. Useimmiten yhteentörmäys elottoman kanssa on väistämätön ja kuuluu kolinaa ja rytinää mutta liikerata saadaan lopulta hallintaan ja eikun toisin päin.
Gemma on alkanut katsoa näitä poikajuttuja hiukan viistoon ja istuskelee sivummalla naureskelemassa kaveriensa tyhmyydelle. Voi voi noita...heh...POIKIA!!!
Huomasin tällä viikolla kauhukseni, että juhannus on käsillä ihan tuossa tuokiossa ja jos äitiäni on uskominen niin siinä se kesä sitten jo menikin. Itse odottelen lomaa, joka ei edes vielä häämötä! Liki puolitoista kuukautta töitä ja vasta heinäkuun lopulla lomailemaan. Ja jos äitiäni on tässäkin uskominen niin sitten onkin jo syksy!
Huomenna on kuitenkin vielä kesä ja me matkustamme maalle taas. Riku pääsee tarhaan ja VeeHoo myös sinne, ainakin päiviksi. Yöt se saa luvan viettää vielä sisätiloissa.
Ai niin Gemma lähtee tiistaina sijoituskotiinsa. Talossa on ennestään koira. Saapas katsoa kuinka siinä sitten käy....Gemma ei ole koiraa ennen tavannut.

08.06.2009 - Kyllä ne alkaa sen parkumisensa heti, jos jätän yhtenäkin viikonloppuna kirjoittamatta. Kirsi ja Virpi meinaan. Blogivaanijat eli vipmill´s blogin viralliset valvojat esittävät selväkielisen paheksuntansa heti maanantaiaamuna ja siitä muistetaan huomauttaa myös iltapäivällä kahvipöydässä!! "...et sitten muuten kirjoittanut viikonloppuna...."
Tässä tätä nyt sitten taas tulee - voitte pyyhkiä kyyneleenne, kun vaan löydätte sen nestuukin jostakin.

Poikarakkaus senkun jatkuu ja komistuu...tai kai pitäisi sanoa, että syvenee. Lienee tarkempi ilmaisu asialle. VeeHoo on ilmiliekeissä aina kun se näkee Rikun. Ja Rikun mielestä näin valtava ihailu on otettava kiitollisena vastaan, kun siihen vielä on mahdollisuus. Asia voi nimittäin kääntyä ihan toiselle printukalle, kun pikkuprinssi ottaa ja kasvaa. Voi siinä oheistoimintana mennä koko valtakunta ja naaraat ohessa. Jää prinsessa saamatta....
Fredin mukaan äiti-Nyssa (on muuten kertakummallinen nimi kissalle annettu - hollantia luullakseni???) ja isä-Uno ovat Sterrekatten´s kissalan alfanaaras ja uros. Oletettavasti pikkuprinssistä kasvaa vähintäänkin alfa-romeo!
Hah ...sillä on muuten hipaisukytkimet! Se lähtee käyntiin ihan pienimmästäkin silityksestä ja surisee ja hurisee vielä pitkään sen jälkeen kun silitys on loppunut. On vissiin säädöt jotenkin pielessä...On kiva on.. tottakai!

Viikonloppuna matkattiin maalle, kuten tavallista. Riku ja VeeHoo laitettiin samaan lootaan, jossa ne nukkuivat somasti limittäin koko matkan. Naisväki oli omassa lootassaan eikä niilläkään näyttänyt asiat kauhean kehnosti olevan. Perillä meininki oli normaali. Parketti säleiksi ja sohvat kattoon!!! Tästä se irtoo neljännesmaili alta kuuden sekunnin! Sälekaihtimissa oli pieniä perhosia, niitä pyrähteli ikkunoilla ja herranen aika miten kova ääni puukaihtimista irtoaa, kun pieni kissa tempoo niitä kaikin käytettävissä olevin voimin perhosia kiinni yrittäessään. Säläng, tsäläng!! Lopputulos oli perhosille 6 -0...siellä ne lentelevät kaihtimissa ja ikkunoilla edelleen. Kuolevat omia aikojaan.

Sunnuntaina iltapäivällä uskalsin laittaa pikkuväen tarhaan toviksi. Se on aina yhtä jännittävää...Ylös, alas ja sinne tänne...voi miten se onkin hauskaa. Kun tarhassa on kaikki kissalle tarpeellinen, kuten parveke (aivan välttämätön kapine), siellä on hyvä viettää aikaa vaikka hiukan pitempäänkin. Visiitti jäi tällä kertaa ilmastollisista syistä tosin aika lyhyeksi.

Fiona jäi maalle viettämään aikaa äitini seuraan. Oli ilmeisen tyytyväinen, kun sai jäädä sängylle makoilemaan ilta-auringon paisteeseen...se on olevinaan niin kissaa...

Ai niin...VeeHoo on keksinyt vihdoin, että kaupungissakin pääsee ulkotiloihin. Nyt se istuskelee ulkona töllistelemässä maailman kummajaisia. Lintuja ja sen semmoista...opettelee elämisen perusjuttuja, kuten kukkia ja hemiläisiä...

04.06.2009 - Täällä sitä pieni mies sitten pakkaa sekoittaa. Kone laskeutui ajallaan ja pojan kanssa päästiin kohtuullisen äkkiä kentältä kotiin päin. Matkalla VeeHoo söi muutaman raksun ja nukkui lopun aikaa. Viilipyttynä. Kotona avasin boxin luukun ja tytöt - Gemma ja Fiona siis - pääsivät tarkastamaan tulokkaan uunituoreeltaan. Sähinäähän se ensin oli, kuten hyviin tapoihin kuuluukin, mutta sinnikkäästi tuleva alfauroksemme kuitenkin päätti ulkoistaa pikkuhabituksensa boxista.
Ensin tarkistettiin yhdessä hiekkalaatikot ja ruokakupit, sen jälkeen aloitettiin tyttöjen loitontaminen ja keskinäinen vihanpito. Sitä kesti muutaman hetken, kunnes päätimme, että nyt on Rikun vuoro tutustua tulokkaaseen.
Hiukan olin pelko takamuksissa, että mitenkä siinä käy. Riku lähti tulemaan työhuoneesta kohti olohuonetta, jossa VeeHoo makoili vieressäni sohvalla. Tapansa mukaan RikkelBokkel kurnutti huoneesta tultuaan tervehdyksensä ja salamana äänen kuultuaan VeeHoo nosti häntänsä pystyyn ja hyppäsi valtavan loikan sohvalta kohti ääntä. Ja voi sitä ilon ja riemun määrää, kun se havaitsi, että täällähän on perhana kolli! Se kieppui ja puski ja nousi takajaloilleen paremmin yltääkseen puskemaan Rikua poskiin ja päähän. Riku oli otettu ja siitä hetkestä asti pojat ovatkin sitten olleet kavereita. Se oli poikarakkautta ensi silmäyksellä.
Myöhemmin Gemma on antanut periksi ja leikkii VeeHoon kanssa sujuvasti - Fiona sen sijaan jaksaa jatkaa vihanpitoaan ja sihisee pojalle aina kun sopivalle hollille sattuu. Poika saa myös tassua päälaelleen melko taajaan tahtiin.
Kaikkinensä tilanne on hallinnassa paremmin kuin hyvin. Fiona ei varmasti tule koskaan sietämään hevaria yhtään paremmin kuin Rikuakaan - nehän ovat poikia - mutta tilanne on hallinnassa kaikin puolin kuitenkin.
Ensimmäiset kuvat on ladattu puteliin ja lisää tulee heti kun ilmat sallivat.

01.06.2009 - Kas, kesäkuu! Ja ah kesäkuu. Vuoden kaunein kuukausi...minun mielestäni.
Kissatarha on valmistunut, siellä kasvaa timanttituijia kaksittain ja viiruhelpiä ruukussa, joten nyt pitäisi kissaelämän sitten olla mallillaan.
Tänään tuli viestiä Geenalta ja Goopilta - kiitosta vaan. Geenanews tulee kerran viikossa ja sisältää kissan hauskimmat edesottamukset. Geena on edelleen melkoinen säätäjä, kuten lienee Goop-poikakin. Tarhaelämää on harjoiteltu ja vauhtia on piisannut. Hieno juttu kaikkineen.

Fiona ja Riku ovat molemmat nyt melko rauhallisia, mutta eivät tahdo tulla oikein juttuun keskenään. Rikulla on liikaa virtaa Fippulan mielestä ja Fiona on turhan urputtaja Rikun mielestä. Asiasta keskustellaan joskus aika äänekkäästi jopa niin, että sivullisten on asiaan puututtava.
Huomenna alkaa uusi sopeuttaminen, kun VeeHoo tulee. Voipi mennä pakka tyystin uusiksi.

26.05.2009 - Dessa muutti omaan kotiinsa ja sai samalla uuden kutsumanimen. Se on nyt Jade ja sopeutunut uuteen ympäristöönsä oikein mukavasti.
Nyt täällä on hetki aikaa hengähtää ja suunnitella miten tästä sitten eteenpäin. Pentuja ei ole tulossa ennen ensi vuotta, se on selvää, mutta ehkä näihin aikoihin vuonna 2010 saattaa olla jotakin tulossa...tai sitten ei. Aika näyttää.
Gemma on kuitenkin luultavimmin se joka ensinnä astutetaan ja Fiona vasta sen jälkeen.
Ensi tiistaina saapuu Van Halen Hollannista Suomeen ja siitä olen kaavaillut molemmille tuleville astutuksille urosta. Poika on tullessaan kaksitoista viikkoa vanha, joten vielä on kovin aikaista hirveän suuria suunnitelmia sen varaan tehdä. Kunhan nyt kone ensin laskeutuu Helsinki-Vantaalle...

24.5.2009 - taas on juhlat juhlittu ja nuotit pantu nippuun. Tarha valmistui ohessa. Siitä saadaan lisää kuvia galleriaan, kunhan jaksan ruveta vääntämään.
Dessa muuttaa huomenissa omaan kotiinsa ja kotona on enää Gemma!
Viikon päästä tiistaina tulee poika. Laskeutuu Helsinki-Vantaalle klo 14.00 Amsterdamin lennolla.

17.5.2009 - ja Gemmalla on toinen poski turvoksissa. Kimalainen taisi tämän aamuisen kuvaussession aikana päästä nappaamaan neitiä naamaan. Poski oli tänään päivällä melko muhkea, nyt jo onneksi hiukan laskenut. Sinällään se ei näytä kissaa kiusaavan, kunhan on lähinnä esteettinen ongelma.
Rikulle kävi viime vuonna samoin. Se lykkäsi naamansa jonkun ampparin likisteltäväksi sillä seurauksella, että toiseen poskeen syntyi patti jonka sulattamiseen sitten menikin runsas viikko.
Gemman motti näyttää nyt tosin laskevan melko nopeasti.

Kuvatyöt epäonnistuivat melko täysin. Kaikkineen oli aivan liian kirkasta eli valo oli kovaa ja varjot jyrkkiä. Sen lisäksi pennut ovat aivan liian nopeita ja niin innoissaan, että ne oli melkolailla samoin tein kuljetettava takaisin sisään, kun ne ulos saatiin. Kuvista ei tullut siis käytännössä mitään, eikä oikein sitäkään. Pahoillani.
Pari kuvaa molemmista latasin eilen galleriaan ja niiden samojen toisintoja löytyy, mutta ei juuri muuta.
Eläimiin latasin parit kuvat rusakon pojasta joka kirmaili nurkissa ja ilmaantui näkyviin tämän tästä. Hauska tapaus. Sellainen parikiloinen ruohostaja, joka toisaalta on ylen arka ja toisaalta tyhmänrohkea. Sen kuvat onnistuivat paljon paremmin kuin pentujen. Niitä on levyllä lisääkin, joten käykää katsomassa...se on söpö.

14.05.2009 - ja sitten meni Goblin. Lähti Lahteen illan suussa.
Niin ne lentävät maailmalle vähin erin kaikki ja talo hiljenee ja vauhti vähenee. Dessa ja Gemma leikkivät paperisuikaleilla (roskisdyykkarit) jaloissani parhaillaan - kaksi on todella paljon vähemmän kuin viisi ja nyt sen alkaa huomata selvästi. Vauhtia on kauhean paljon vähemmän kuin viiden voimin aikanaan.
Huomenna lähdetään taas matkoille "länteen" ja vietetään viikonloppu maalla. Dessasta ja Gemmasta täytyy yrittää saada kunnollisia kuvia. Ja nyt voisi yrittää vaihteeksi jo jotakin muutakin lajikuvausta ...
Ai niin - Geenalla ja Gnomella on mennyt mukavasti. Molemmat voivat hyvin ja ovat jo sopeutumaan päin. Ovat syöneet ja hiekkalaatikkokin on löytynyt eli elämä on normalisoitumaan päin.

12.05.2009 - Se lähti sitten. Geena! Klo 16.15 oli take off ja nyt on kello jotakuinkin 20.45 - kone laskeutui Amsterdamiin noin parisen tuntia sitten. Luultavasti luovutus (lue: kuljetus koneesta kentälle) vie pitempään siellä, kuin Helsinki -Vantaalla, mutta oletan, että kissa on jo matkalla uuteen kotiinsa. Odotan uutisia illan aikana. Fiona ei ole huomannut puutteita lapsiluvussaan.
Seuraava lähtijä siirtyy omaan kotiinsa torstaina ja Dessa sitten loppupuolella tätä kuuta , Gemma kun ehtii.
Kaikki toiminta on ollut nyt kovasti pentupainotteista ja kolme viimeistä kuukautta olen kuvannutkin lähes yksinomaan pentuja. On varmaan tullut aika vaihtaa tyyliä hetkeksi, vaikka "lentävä hollantilainen" toki oman osansa sitten tultuaan ottaakin. Tuntuu kuitenkin siltä, että olen peräti "ruosteessa" häärättyäni näiden kaunokaisten kanssa näin pitkään ilman paneutumista mihinkään muihin aiheisiin tahi teemoihin...Aika koettaa siis ihan jotain muuta!! Mitähän sekin muka voisi olla???

Klo 21.50 - Hollannista soitettiin. Kissa oli onnellisesti perillä ja uusi omistaja erittäin tyytyväinen uuteen perheenjäseneensä. Kotiin päästyään noin 8 tunnin boxipäivän jälkeen Geena oli kävellyt laatikosta tyynesti ulos ja venytellyt raajansa ja lähtenyt tarkistamaan huonetta johon se oli tuotu. Sen jälkeen se asettautui keskelle huonetta tuolille nukkumaan...on siinä ilmeisesti juuri tälläkin hetkellä...Kaikki hyvin!

10.05.2009 - Gnome muutti eilen puoliltapäivin omaan kotiinsa. Sain ihan hetki sitten viestin omistajalta; poika on sopeutunut hyvin - syönyt, juonut, käynyt laatikolla ja löytänyt uuden raapimapuunsakin - kaikki kunnossa, vaikka hiukan itkeskeleekin sisarustensa perään.

Tiistaina lähtee Geena. Aamulla eläinlääkärin kautta lentokentälle ja edelleen siitä iltapäivällä Amsterdamiin. Kauheeta...ihan kauheeta! Minusta ulkomaat on kauhean kaukana. Toisessa päässä odotetaan tosin malttamattomina, että eihän tässä mitään huolta ole.
Torstaina on sitten Goopin eli Goblinin vuoro vaihtaa maisemaa. Poika muuttaa Lahteen.
Jäljelle jäävät Dessa, varattuna sekin, ja Gemma joka on lähdössä sijoituskotiinsa Hämeenlinnaan kesäkuulla. Kaikki siis meni eikä oikein piisannutkaan.
Fionalla seuraa nyt pitempi tauko pennutuksessa. Gemma lienee seuraava astutettava, kunhan ensin kasvaa. Ensi vuonna näihin aikoihin ollaan varmaan jo suunnitelmissa edetty astutusasteelle.

Joukkueeseeni on tulossa täydennystä kesäkuun alussa - 2.6.2009 tarkalleen ottaen..Hollannista tännepäin vuorostaan. Elämäni eka ruskeatiikeri uros. Kuvia on tullut paljon ja kasvattajan kanssa vaihdetaan mielipiteitä päivittäin, mutta silti jännittää, miltä se oikeasti näyttää. Näyttelykissaa en ole hankkimassa vaan linjaa, joten mitään tähteä en sieltä ole odottamassa - tasaista ja hyvälaatuista siitosurosta kylläkin - rajoitettuun käyttöön. Päivitän tiedot heti, kun poika on saapunut ja saan sen kuvat kennolle.

Nalle-Puhin kissalaan on syntynyt peräti 7 jälkeläistä Nalle-Puhin Arielille. Meidän Riku on onnellinen isä. Kissalaan on lisäksi samoihin aikoihin syntynyt toinenkin pentue - kolmella pennulla. Että siinä sitä on kivasti joukkuetta huollettavana.Tsemppiä Katille katraitten kanssa. Riku on ylpeä seitsikostaan, vaikka ei niistä mitään tiedäkään;-))) Terveisiä!

04.05.2009 - Ja tämän päivän uutiset omistan erityisesti uskollisille lukijoilleni, Kirsille ja Virpille, jotka tänään töihin palatessani muistivat huomauttaa, että olivat käyneet sivuillani viime viikon aikana useasti- ja ihan turhaan. Olivat innokkaina odottaneet uutisia maalta ja olin heidät verisesti pettänyt vaikenemalla loman ajaksi tyystin.
Tässä tulee nyt sitten otteita elävästä maaseutuelämästä - toivottavasti tämä korvaa viime viikkoisen turhautumisen;-)))

Olihan se kauhean jännittävää. Ensin tultiin sullotuiksi siihen kammottavaan muovilootaan. Siellä jouduttiin olemaan koko joukkueella parisen tuntia, ennenkuin päästiin perille. Matka sujui kyllä äänettä, mutta ei se, hittovie, mukavaakaan ole. Sama kuin laittaisi kymmenen OTTK: n työntekijää päiväksi samaan hissiin ajelemaan kerrosten väliä. Kuvitelkaa sitä! Tosin se nyt ei edes olisi jännittävää, pelkästään ikävää, luulisin.

Siispä mentiin nuppi tutisten Kokemäelle. Siellä oli kaikki ennallaan. Nyt tosin päästiin haistelemaan ulkoilmaa. Ensin talon rappusille,hhhhhhhhhhh < Dessan mielipide - kirjoitti sen juuri - ja myöhemmin katselemaan sitä kuuluisaa ruohonjuuritasoa, josta on kuultu paljon puhuttavan.
Ruoho tuntuu tassuissa ilkeältä. Se pistelee. Murske tuntuu pahalta myös, sekin pistelee. Kivet ovat kylmiä ja tuuli on inhottava, kun se pöllyttää turkkia. Käpytikka kiljuu suorastaan pelottavalla tavalla - se nostattaa niskakarvoja. Kurjet ja muut isot lentävät järjestävät ylilennollaan maahan kammottavan kokoiset varjot.
Ulkoilussa on siis kauhean vähän hyviä asioita, mutta se aina tahtoo sisätiloissa unohtua ja maailmalle tekee mieli. Ja äkkiäkös siihen ulkoiseen maailmaan mörköineen sitten tottuukin.
Kameran edessä ei kauheasti ehdi poseerata ja kuvista tuli aikalailla mitä sattuu. Tuloksia on galleriassa.
Isoille kissoille rakennettiin tarha. Siitäkin on kuva galleriassa. Tosin siitä puuttuu päältä vielä peltikatto ja alaosasta ulkoistautumisesteet, seinältä parveke ja sisustus kaikkineen, mutta uskon, että kesäkuun lopulla - juhannukseksi siis - isot saavat muuttoluvan. Pienet, joista toinen saapuu kissalaan kesäkuun alkupäivinä, asunevat vielä tämän vuoden ihan sisätiloissa. Sitten poika saa luvan siirtyä Rikun kanssa jakamaan "Rikulaa" ja tarhaa.
Luovutus alkaa olla kammottavan lähellä. Kammottavan ihan siksi, että tässä kohtaa alkaa tulla surku puseroon. Vaikka pentujen omiin koteihin lähtö on väistämätön, se tekee mielen apeaksi. Kaksitoista viikkoa kuluu auttamattoman nopeasti. Yksi pennuista, Geena, matkustaa peräti ulkomaille.
Olen tänään vääntänyt ja väännän papereita kuntoon, vaikka tällä viikolla lähteekin vain Gnome!
Siinä riittää puuhaa toviksi.
Yksi tärkeä asia unohtui. Meillä oli maalla saunavieraita ja rouvalla papiljottipussi messissään. Kääri siinä niistä muutaman saunan jälkeen päähänsä. Jätti pennuille kuitenkin leluiksi neljä (kävivät siis suomeksi sanottuna varastamassa ne) ja voi sitä riemua. Kissanleluksi siis aivan ylivoimainen - kevyt, karvainen ja ketterä. Sitä voi kanniskella suussaan ja heitellä ja siitä saa aina otteen. Meillä ainakin kova sana. Kokeilkaapa muutkin. Ja se on sitäpaitsi äärimmäisen näppärä lelu sikälikin, että sillä siivoaa....näyttää tarttuvan kaikki karvat lattialta ja kiertyvän siihen mukavaksi kerrokseksi..

23.04.2009 - Ja huomenna taas maalle. Sieltä kun vapun jälkeen palataan ollaan kohta jo siinä vaiheessa, että pentujen luovutus voi alkaa. Lähtevät tästä tosin varmaan pitkin toukokuuta, mutta loppukuusta meillä asunee tästä pesueesta enää Gemma. Dessa on vielä vapaa, mutta elän toivossa, että toukokuun aikana viimeistään koti löytyy. Varajärjestelytkin ovat olemassa, joten mitään hätää sen suhteen ei ole. Aika näyttää.
Kaikkineen pennut ovat toimeliaita ja järjestävät paljon viihdykettä sekä itselleen, että meille muille. Joka päivä keksivät jonkin uuden kivan jutun jota sitten toistetaan, kunnes keksitään jotakin vielä lystimpää...kilpparitytöt etunenässä. Pojat toki touhuavat kaikella tarmollaan mukana nekin, mutta kunniamaininta herkeämättömästä valppaudesta kaiken uuden suhteen on ehdottomasti annettava Geenalle ja Gemmalle. Ne ovat ehtymätön ilon lähde itselleen ja muille eikä niiltä jää mikään huomaamatta. Pojat seuraavat hyvin ketterästi perässä eli ei voi niitäkään laiskuudesta syyttää...erittäin ahkeraa väkeä. Dessa on joukon fiksuin edelleen. Se katsoo ensin ja säätää vasta sitten...mutta säätää toki.
Huominen matkustus onkin taas ihan oma juttunsa. Joudun miettimään varsin tarkkaan miten järjestän kuljetuksen, kun mukana on 5 noin 1,5 kiloista pentua, yksi seiskapuolikas ja yksi ns. normaalikokoinen....
Työhuoneen paperiroskiksen sisältö on levitetty noin kahdettasadatta kertaa ympäri huonetta...paperisilppua ja sen sellaista..Ei se muuten haittaa, mutta kun eivät osaa korjata tavaroitaan paikoilleen...

18.04.2009 - Uusia kuvia galleriassa.
Kaikki tämän tekstini kirjoitusvirheet voi sitten pistää näiden vielä lukutaidottomien tiliin. Ne liikkuvat yllättävän sujuvasti näppiksellä ja istuskelevat piirtopöydälläni ja peseskelevät siinä sievästi tassujaan.
Ulkoisen kiintolevyn päällä voi myös istua, vallankin kun se särisee ja pitää pientä ääntä, kun kuvia konvertoidaan ja siirrellään. Kaikessa puuhassa on oltava kaikin puolin mukana, ettei vaan jää mistään paitsi. On muutoinkin kiva osallistua ja ainakin istua nättinä kissapatsaana milloin missäkin...tiellä.
Voi myös sährätä, eli yrittää tappaa kursoria tai olla porukalla kirjoittelemassa viestejä vaikka jonnekin Eurooppaan tai olla muutoin vain toiminnassa mukana. Pikku jumalatar istuu nytkin kiintolevyllä ja yrittää olla tasan Lacien kokoinen...500 GT:tä siis...Aika paljon, minusta!!
Tänään tuli 9 viikkoa täyteen. Enää ei mahduta ihan joka paikkaan, mutta onneksi sentään melkein. Nyt tekee mieli tarhaan, mutta sinne ei ole toistaiseksi järjestetty pääsyä. Pääsyynä pääsyn eväämiseen ovat kylmät ilmat. Se hiukan harmitta, kun tuo isukkikin saa mennä sinne aina välillä karjahtelemaan ja sehän kulkee sinne milloin huvittaa...Miks me ei päästä???

17.04.2009 - No niin, nyt ne ekat rokotukset on sitten otettu. Ja kolmen viikon päästä tehosteet. Kaikki sujui suunnitellusti, kukaan ei rissannut ja tosiasiassa eivät tainneet edes huomata mitä niskaansa saivat. Käyttäytyivät todella hyvin, koko joukko.
Ensi viikolla on sitten aika ryhtyä tositoimiin "kotiuttamispakettien" aikaan saamiseksi.
Huomenissa yritän ottaa uudet valokuvat koko jengistä.

16.04.2009 - Kammottava flunssa jatkuu. Pää humisee, nenä on riekaleina ja tuntuu, ettei loppua tälle niistämiselle tule ollenkaan.
Huomenissa mennään ottamaan ekat rokotukset pennuille - samalla omansa saavat Fiona ja Riku. Kokonaista 7 kissaa siis yhteensä. Seuraavalla kerralla niitä taitaa olla hiukan enemmänkin - sinne tulee nimittäin tyttäreni hellässä huomassa asuva Castro eli FormatCee ja Millan kotikissa Casper myös.
G-pennut sirutetaan vasta toisella keikalla, kun ne ovat hiukan isompia. Nyt en millään raaski, vaikka niillä painoa onkin jo reippaasti yli kilon, mutta siltikin. Liian pieniä moiseen kiusaan.
Rikun huoneessa haisee kissanpissi. Poika on täräyttänyt tepposensa jonnekin, enkä saa millään selvää mistä tai peräti mistä kaikkialta se nenääni virtaa. Jossakin sitä on, mutta missä???

14.04.2009 - Ai niin....että mitenkä lapsukaiset matkustivat? Todella mallikkaasti, ilman inahdustakaan. Olivat reippaita ja isoja poikia ja tyttöjä ja kun päästiin perille lähdettiin heti reippaasti tutkimaan mihin sitä onkaan tultu. Kumpaankin suuntaan : No problem.

13.04.2009 - Kotona taas. Reissu meni muuten hyvin paitsi, että flunssa runnoi ovesta sisään ja kaatoi ihmisväen muutamaksi päiväksi petiin. Pennut viihtyivät sen sijaan maaseutukodissaan kiitettävästi ja juoksivat huoneesta toiseen täysin esteettä ja suorastaan riemuissaan. Sain otettua joitakin satoja ( levyllä taisi olla lukema 1400 ja risat) valokuvia. Olimme yhdessä kerran liki ulkotiloissa. Riku pääsi siinä samalla katraansa tarkastamaan. Isukki asuu muuna aikana "Rikulassa" joka on vartavasten hänen käyttöönsä tehty. Fiona ja pennut eivät sinne pääse - toistaiseksi. Kuvaussessio oli vaativa, mutta vaikea. Ympäristö oli pennuille outo eivätkä ne tahtoneet millään uskoa sen olevan turvallinenkaan. Miten se nyt olisi kahdeksan viikon kokemuksella ollut edes mahdollista. Rikun läsnäolo hiukan helpotti tilannetta ja rohkeimmat uskalsivat oikein saunan porstuasta ulos asti. Maailma on ihmeellinen.

Naaraista on tullut nyt muutama kysely, mutta toistaiseksi ollaan neuvonpitoasteella. Tämän viikon aikana selvinnee kuitenkin onko tytöistä joku kohta jo varattu.

Seuraavat pari viikkoa sujuu kaupungissa, mutta sitten vappuviikoksi muutetaan taas maaseudulle. Sen jälkeen alkaa luovutus lähetä ja pitää kuumeisesti ruveta puuhaamaan pentukansioita ja muuta sälkettä lasten matkaan.

04.04.2009 - Huomenna aamulla lähdetään maalle. Koko porukka. Se onkin sitten pentujen eka automatka...tai siis matka yleensäkään ensimmäisten seitsemän viikon aikana. Saapas nähdä mitenkä se sujuu. Ovat kyllä mielestäni varsin hyvähermoisia ja sopeutuvia, joten tuskinpa tuo ongelmia tuottaa. Perillä lämpötila on tosin normaalia huonelämpöä alempi ensimmäiset pari tuntia ja huoneet vieraat, mutta eiköhän tuo sopeutuminen äiti-Fionan avustuksella suju kuitenkin niinkuin pitääkin.
Yritän saada kattavan kuvakokoelman pentujen maaseutuasumisesta aikaan pääsiäislomallani.
Pääasiallinen puuhani lienee nimittäin valokuvaaminen, kun puutarhahommiin ei toistaiseksi vielä pääse. Päivittelen siis kuvagalleriaa varmaankin päivittäin...luulisin. Tänään yritän ladata muutaman kuvan ennen kuin alan tutkia mitä kaikkea sitä on mukaan huomenissa raahattava.

28.03.2009 - Istun pimeässä ja toivon, että maailma nyt sitten tästä hyvästä pelastuu.
Sain galleriaan hetki sitten viimeisimmät kuvat ladatuiksi ja päivitettyä sivuston kuvat taas viikoksi kuntoon. Muistin jopa päivittää kissojeni vanhempien tiedot paikoilleen.
Olen myös tehnyt lopullisen päätöksen ja jätän Gemman kotiin itselleni siitosnaaraaksi. Nyt pitää sitten ruveta pohtimaan siitosuroksen hankkimista joko Vipmillsille asumaan tai sitten alkaa muutoin katsella mahdollisia potentiaalisia ehdokkaita Gemmaa varten.
Tosin ongelmahan on käsillä vasta vuoden kuluttua, mutta onpahan sitten jo pohdittuna kuntoon.
Fiona jää nyt hyvin ansaitsemalleen lomalle ja astuu kehiin vasta kun Gemma ensin tekee ensimmäisensä joskus 2010. Saatan käyttää Fionan jopa joissakin näyttelyissä, tiedä häntä.
Että sellaiset rajumman sorttiset suunnitelmat tässä.

Pääsiäisviikolla matkustamme läntiseen Suomeen. Olemme siellä joitakin päiviä pentuinemme kaikkinemme. Ne muuten täyttivät tänään kuusi viikkoa. Aika on tuntunut hupenevan käsistä. Kohta on toivottavasti ihan OIKEA KEVÄT...herranen aika, että olen sitä odottanut...Josko se nyt sitten vihdoinkin alkaisi tulla.

27.03.2009 - Vipellystä, vilistystä, vääntämistä, väijymistä, vaanimista, vetämistä...liikesarjoja ja akrobatiaa. Ihan mitä vaan. Kaikkea ja paljon...ja enenevässä määrin.
Vaan mikä voi olla sen viehättävämpi kuin pieni kissanpentu! Ei kerrassaan mikään! Ovat kiertäneet minut tai siis meidät pikkusormiensa ympärille ja siinä meitä viedään. Ne purevat yöllä varpaita, ne hyppivät päällämme ja luulevat nenää leikkikaluksi, ne halkovat hiuksia...mutta eivät omiaan. Ne ovat pieniä kissapetoja kiireestä kantapäähän...Kiireesti ja kantapäihin..minun tai Ilpon...
Tätä rataa.
Pojat luulevat itseään jo ulkoilukelpoisiksi ja kuvittelevat menevänsä isänsä perässä häkkiin. No se nyt ei vetele. Ihan vielä. Ensinnäkään ne eivät pääse sieltä pois omin avuin ja toisekseen talvipakkasiin en niitä uskalla päästää vielä kuuden viikon ikäisenä.
Huomenissa/sunnuntaina yritän ottaa uusia kuvia. Katsotaan sitten mitä niistä tulee. Luultavasti iso fiasko..tai fresko...miten vaan.

21.03.2009 - Molemmat pojat ovat löytäneet kodit! Olen todella mielissäni asioiden etenemisestä. Hieno juttu!
Päivän epistolaan: ensin on todella kiva kastella häntä kermaviilikuppiin niin, että se suorastaan valuu kermaviiliä. Sen jälkeen on hyvä ensin pyyhkiä hännällä lattiaa sieltä täältä...ei siten mitenkään tasaisesti, vaan satunnaisesti mieluiten niin, että jää vain näkymätön, kevyt piirto - sellainen jota ei ihminen siivotessaan heti näe. Tunnelmaa voi sitten lisätä syöksähtämällä hiekkalaatikkoon kaveria vaanimaan ja sen jälkeen sieltä rajuilla takapotkuilla edelleen ympäri huonetta ja huushollia nin kauan, että viimeinenkin paakku irtoaa. Jos homma ei tuota tyydyttävää tulosta voi saman toistaa asettamalla takajalkansa joko vesi- tahi ruokakuppiin ja siitä taas edelleen...kylläs tiedätte. Parit tehokkaat ravistukset ja eikun menoksi. Mitäs me raikulitytöt ja -pojat! Kissoiksihan tässä elellään.

Gemma on joukon luonteikkain. Sen leikit ovat rajun sorttisia ja se painelee täyttä karkua ympäri kaikkialle laajennutta reviiriään ja hyökkää milloin minkäkin kimppuun. Pojat ovat rauhallisimmat joukosta. Ne tykkäävät aika paljon köllötellä selällään ja odottavat maharapsutuksia ja puhaltelua.
Tytöillä sen sijaan riittää touhua, eritoten Geenalla ja Gemmalla. Ne ovat valloittavat maailmanvalloittajat. Dessa taas on taitava raapimapuulla ja kaikessa mikä suuntautuu ylöspäin. Se kiipeää ylös ja tulee myös melko näppärästi alas. Se osallistuu riekkumiseen valikoiden ja jättää tyhmimmät temput jopa tekemättä....;-)))

17.03.2009 - Ylös, ylemmäs -sängylle! Jihhuu!!

16.03.2009 - Voi kun joskus onnistuis! Nimittäin noita peilin kautta otettuja kissanaamoja olisi kiva saada aikaan. Tänään ei ollut oikein yhteistyöhaluista ryhmää. Niillä oli ihan muut jutut meneillään.

15.03.2009 - neljä viikkoa täynnä. Painot nousevat suhisten ja ruoka maistuu. Lautaset tyhjenevät hyvää vauhtia, kun emo ja viisi pientä palleroa painelevat kilvan melkeinpä kaiken tarjoamani nassuihin ja massuihin. Madotukset ja kynsien leikkuut sujuvat ilman sen kummempaa sähläämistä - itseasiassa paljon vähemmällä säätämisellä ja sättäämisellä kuin edellisen joukkueen kanssa. Kunhan mässyttävät menemään ja tyytyvät käsittelyyn yleensäkin.
Hiekkalaatikko on löytänyt käyttäjänsä. Kaikki käyvät siinä sujuvasti ja jätöksiä ei ole muualla kuin laatikossa.
Ensimmäiset pissat Geena tosin "salapissi" babycat-raksukuppiin. Minä ihmettelin, kun ei raksu kelpaa Fionalle, pennuista puhumattakaan. Syy selvisi sitten, kun hänen kuninkaallinen korkeutensa jäi kiinni itseteosta. Kupin pienennyttyä siirryttiin hiekkalaatikolle. Nyt kaikki on koko joukkueelle selvää.
Rikun käyntejä "pentulassa" on jouduttu rajoittamaan. Lähinnä siitä syystä, että isukki päätti merkata jälkikasvunsa omakseen pirauttamalla tipan - kaksi pennun päälle kyykistymällä pennun ylle. Ne haisivat kaikki kollin pissalta tietenkin. Pappa on muutoin suhtautunut jälkeläisiinsä varsin mukavasti. Tosin se kovasti tykkäisi leikkiä niiden kanssa, mutta siihen on nopeasti laitettava stoppi, kun sei on 10-15 kertaa isompi kuin pennut ja leikki yltyy helposti melko krouviksi! Tilanteessa on siis oltava valppaasti mukana ja aina.

10.03.2009 - Eilen eka laatikkopissa. En vaan enää muista kuka kullannupuista sen teki. Vaan sinne sihisti.
Fionan ruokahalu on paremmalla tolalla ja pennut seisovat etutassuineen myös lautasella ja yrittävät mussuttaa mamman pöperöitä innokkaasti. Kaikkein innokkain on Gemma edelleenkin, mutta kyllä siellä muutkin nenineen nokkivat. Painot ovat nousseet kohtalaisesti edelleenkin, mutta lisäravintoa tarvitaan silti.

Aamut ovat sangen kaoottisia, kun yritän ensin unisena punnita pennut ja sitten syötän niitä pullosta tunnin verran. Huomenissa ja torstaina ottaakin ohraleipä. Lähden 7.09 junalla Tampereelle ja seuraavan päivänä Turkuun 5.45 bussilla. Täytyy nousta ihan älyttömän aikaisin, että ennättää puuhata kaiken tarpeellisen ja taata pentujen kokopäiväisen hyvinvoinnin. Kammottavaa varsinkin, kun en ole mikään aamuvirkku ollut koskaan, enkä siksi muutu kaiketi nytkään... Aamut ovat aina hirvittävän vaikeita enkä tahdo herätä ennen kymmentä...vaikka näennäisesti saatan antaa hereillä olevan vaikutelman....huijausta joka minuutti...

Mettislehti tuli tänään..no joo´o...

08.03.2009 - Nonni....nyt oli sitten Gemman onnenpäivä. Se asettautui nelinkontin Fionan ruokalautaselle ja tuhisti nenänsä kanssa oikein kunnon satsin Miamorin pehmeätä mussua. Saa varmaan raukka siitä satsista vatsanväänteitä, mutten hennonnut puuhaa keskeyttääkään, sen verran innokkaasti se ruokaa mussutti. Riku söi samanaikaisesti Fionan liotetut RC-kittenit. Siinä ne tyhjensivät astioita, isä ja tytär. Riku tunnetusti tykkää hyvästä ruoasta, varsinkin jos se on jonkun muun ja tyttären toivon toki tässä suhteessa tulevan isukkiinsa.
Vastiketta kuluu kohtalaisesti. Ensimmäinen pussi tyhjeni edellisiltana ja kohta ollaan seuraavan puolivälissä.
Painot nousevat myös enemmän kuin kohtuullisesti. Kaikilla.
Kuvaussessio onnistui puolittain, kuten voitte havaita. Latasin galleriaan taas uuden satsin G-voimia. Uusia venetsialaismaksejani en vaan ole onnistunut saamaan samaan kuvaan pentujen kanssa. Kakaraatioiden on vielä kasvettava ennenkuin ne istuvat kuviin naamioiden kanssa. Asetelmiin latasin kuvan Voltosta - minusta se on hieno.

07.03.2009 - Ruoka maistuu ja maailma laajenee. Eletään siis kahta asiaa - ruokailua ja maailmanvalloitusta.
Äiti Fionaa moinen puuhastelu tuntuu hiukan ahdistavan ja huolettavan, mutta meininki on kuitenkin kaikkineen ihan toinen kuin vuosi sitten näihin aikoihin. Silloin pennut olivat kaiken aikaa tehovalvonnassa ja paikoitellen sitäkin vielä kiristettiin. Nyt tilanne on melkolailla toinen ja pennut ovat saaneet laajentaa elinpiiriään jonkin verran ilman, että emo on kaiken aikaa kintereillä. Tosin ensiyritykset itsenäistymiseen torpedoitiin kyllä ja karkulaisia raapotettiin niskasta takaisin ruotuun, mutta sittemmin emo on ilmeisesti havainnut sen turhaksi touhuksi ja katselee nyt etäämpää jälkikasvunsa edesottamuksia. Näiden taidot karttuvat huimaa vauhtia ja ne yltävätkin jo kaikenlaisiin pikku tempauksiin ja olenpa ensimmäisen kerran kokenut ne asiaan kuuluvat kauhunhetket, kun yksi on hukassa eikä löydy mistään....
Sitten kuuluu rapinaa jostakin täysin käsittämättömästä paikasta ja kas, siellähän se on ...kadonnut lammas...
Tänään tuli kolme viikkoa täyteen ja elämä boxissa eikun vilkastuu...Ajasta on otettava nyt kaikki irti...12 viikkoa kuluu hävyttömän nopeasti...
Huomenissa rakennan jonkinlaisen asetelman ja ryhdyn taas kuvauspuuhiin. Illalla odotettavissa päivän kuvasatoa.

04.03.2009 - Lisäruokintaa!!! Fiona kyllä imettää ahkerasti, mutta maito ei ihan riitä viiteen massuun. Painot alkoivat pysyä kovasti paikoillaan, eikä merkittävää nousua ole enää ollut pariin päivään. Tosin ei laskuakaan, mutta liikkumisen myötä nousua kuitenkin aina vain vähenevässä määrin. Siispä nyt syödään pari-kolme kuormaa vastiketta päivittäin.
Tänään suurempi pojista lähti kevätretkelle laajennettuun maailmaan ja yhytti ensi töikseen matkalta ison Baby Cat-raksukupin. Hamusi sitten siinä niitä, mutta ei oikein saanut selvää mihinkä tarkoitukseen niitä käytetään. Kiinnostus oli ilmeistä, mutta toimintamalli vielä hiukan hakusessa.
Riku vierailee jälkikasvunsa luona säännöllisesti päivittäin ja valvoo suljetun makkarin oven takana. Isompi kollitus tuntuu nyt taas menneen ohi. Merkkauksia tapahtuu enää satunnaisesti - paitsi että tänä aamuna herra päätti muistuttaa olemassaolostaan merkkamalla lakanani petaamattomassa sängyssä....
Yhtenä aamuna - liekö ollut viime viikolla- tein töihinlähtöä ja olin jättänyt pakkasjalkineeni eteisen lattialle siksi aikaa, kun puin takkia päälleni. Ja kas...eikö mitä....poika nuuskutteli niitä hetken ja istahti pienen pyllykkänsä niiden päälle...ja loro loro...lopun tiedättekin....että se sitten siitä... Putsauksen jälkeen laitoin kyllä ne samaiset popot jalkaani ja riensin kollinkuselta haisten hiukan myöhästyneenä, mutta tyytyväisenä töihin. Vaatekaappi huoneessani tuoksahti lievästi, kun oven seuraavan kerran aukaisin....
Tiimarista tuli tänään ostettua pääsiäiskrääsää pentukuvauksia varten...Jälkeenpäin muistin, että taisin ostaa niitä viime pääsiäiseksikin...Että sellainen pupujussi tällä kertaa....

01.03.2009 - Riku on sitten keltaisen värin erityinen ystävä. Jaa että mistäkö tiedän??? No ihan siitä, että ostin viikonlopun iloksi kimpun valkoisia ruusuja ja laitoin ne sievästi ruokailutilan pöydälle "ristallivaasiin". Siinä tönöttivät tai siis tönöttävät edelleenkin.
Eilen kahvitellessani havaitsin, että kaakelipöydällä on läiskä, keltainen ja nahkea. Sohrasin etusormeni siihen todetakseni, että "kissankustahan" se. Ja koska se oli vaasin vieressä en voinut välttyä ajatukselta, että kustahan täytyy olla josskin muuallakin....no tuota olihan sitä...Niissä halvatun ruusuissa. Keltaisia, tuoksuvia tippoja. Varsinaisia ruusuntippoja siis. Asian täytyy näin ollen olla niin, että Riku pitää enemmän keltaisesta väristä....

Pennut ovat kasvaneet kohtalaisesti ja taapertavat touhukkaasti pesässään eestaas ja istua töpöttävät tarmokkaan näköisinä hiljakseen huojuen. Hauskat pienet pallerot, korvat pitkin päätä ja silmät selällään. Ne ovat kerrassaan viehättäviä...Poikia en vieläkään tahdo oikein erottaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana niiden piirteisiin on tullut sen verran "omintakeisuutta", että ollessaan vierekkäin pystyn jo sanomaan kumpi kumpi on. Jos ne ovat erillään, olen edelleenkin epävarma siitä kummanko kanssa tässä nyt neuvottelen. Nimilappu auttaisi asiaa...

Posti toimitti tänään Brittein saarilta tilaamani "commedia dell ´arte" naamiot - volton ja gaton. Tilasin ne rekvisiitaksi valokuvaukseen. Ihan ensinnä käytän ne pentukuvauksessa...vaikken oikein vielä tiedä miten..??
Luultavasti otan kuvia huomenna tai keskiviikkona, niin näette ne hienot naamiot. Yksi venetianmask vielä puuttuu...sellainen Jolly, jossa on kulkuset hienojen brokadi-samettiliehukkeiden päässä ja crackeled pinta ja paljon kultausta....Hollannissa on yksi sellainen tosi upea musta, mutta hintaa sille tulee kuljetuksineen niin paljon, että en nyt ihan heti tilaa, vaikka mieleni tekeekin. Minusta venetsialaismaskit ovat upeita...

28.02.2009 - Riku on saanut tutustua jälkikasvuunsa. Fiona on toistaiseksi sietänyt sen läsnäolon ihan boxissa asti. Se on saanut pestä pentuja ja kaikki on tapahtunut niin, että Fiona on paikalla. Molemmat kurisevat ystävällisesti...tosin Fiona ei irrota katsettaan Rikusta, joka on kuitenkin enemmänkin kiinnostunut ruokatarvikkeista kuin pennuista...siis tosiasiassa näin... Pennut kasvavat hyvää vauhtia ja pyrkivät nyt kovasti ulos boxistaan. Ensi viikon aikana ollaan varmaan jo sieltä ulkona tyystin.
Kuvien kanssa on sitten hiukan niin ja näin, mutta eiköhän sekin siitä ajalla parane. Saatan yrittää huomenissa uutta sessiota....

25.02.2009 - Piti kuvata pennut tänään, mutta meneekin huomiselle.

24.02.2009 - Kehno päivä...Jasmir lähti tänään, vaikka en millään olisi halunnut...

23.2.2009 - Älytöntä säätämistä!! Nyt kun silmät ovat melkeinpä kaikilla jo lähes auki tuntuu, että ne eivät enää nuku ollenkaan. Syövät ja sitten taas kulkevat ees ja taas pitkin boxia. Ja se jos mikä näkyy myös painotaulukossa. Pari viimeisintä päivää nousu on ollut olematonta - tosin nousussa, mutta melko vähän.
Kun lykkään pääni boxin luukulle, niin sieltä tullaan kauheasti puolelta toiselle heiluen ja suoraan ulos ja lenkille. Fiona yrittää saada aikaan jonkinlaista kurinpalautusta, mutta eivät tunnu äidin neuvot menevän perille...ei edes pieni tukistaminen saa aikaan kuin pienen vinkaisun ja sitten taas...eikun eteenpäin. Maailmalle mieli pienen kissan! Fionan edellinen pentue oli varsin rauhallista porukkaa verrattuna tähän ryhmään. Nämä tekevät kaiken hiukan ylikierroksilla, tai ainakin siltä vaikuttaa.

Yritän tässä pentuseurannan lisäksi valmistella tulevaa "valokuvanäyttelyäni" ...heh....näyttely on kyllä näille tekeleille liian juhlava sana...mutta joka tapauksessa yritän koota kolmisenkymmentä kuvaa käsittävän yhteenrakennelman Hämeen Wanhan Linnan Killan elävöittäjäkuvista. Kuvia on kyllä, mutta tulostettuani ja paspattuani niitä, menee pakki päälle ja usko asiaan hukkuu mustesuihkuun ja paspispahviin....Mitä ihmettä olen tekemässä!!!..
Tällä viikolla kuvatöitä on muutenkin enemmän kuin ehdin tehdä....näyttelykuvien lisäksi pitäisi koota vuosikilpailukuvat kameraseuralta yksiin kansiin arvostelijaa varten (omat mukana) ja saada aikaan pari kansainvälistä näyttelykuvalähetystä. Olen tauon jälkeen taas ryhtynyt uuteen arvonimijahtiin.

21.02.2009 - Voi hyvänen aika kun ne ovatkin sieviä ja innokkaita. Sen lisäksi, että ne ovat kovia syömään, ne ovat alkaneet tulla boxissa vastaan, kun tuppaudun niiden seuraan luukulle. Ne piippaavat ja ryömivät kohti ja ovat innokkaita. Fionaa innostus selvästi häiritsee ja se pyrkii kaikin neuvoin estämään liiallisen lähentymisen. Heittäytyy jopa väliin ja ryhtyy siivoamaan jälkikasvuaan ylen tehokkaasti.Ei mitään asiaa - toistaiseksi.
Painot ovat nousseet normien mukaan ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Pakko kait ne on listoille viedä.
Yksi kolmesta tytöstä jää kotiin, mutta vielä on liian aikaista päättää kuka se niistä on. Kunhan nyt tuosta ensin pääsevät jaloilleen, niin päätetään sitten.

Eilen otin ekat kuvat. Milla oli apuna ja herranpieksut, että voi olla hankalaa. Niistä ei tahdo tulla mitään. Tai sitten se on vaan minun korvieni välissä, mutta parisenkymmentä epäonnistunutta kuvaa latasin galleriaani. Sivuille en kauheasti lataile, vain aina pari malliksi. Yritän jatkossa saada kerran viikossa jotakin aikaan.

19.02.2009 - Tulin juuri kuvaamasta pentuja - en tietenkään omiani. Totesin omaa joukkuettani punnitessani, että ensimmäisellä onkin sitten jo toinen silmä auki. Navat ovat irronneet ja nyt auotaan sitten silmiä. Homma etenee hyvää vauhtia. Fiona tosin nirsoilee edelleenkin, mutta on hiukan malttanut jo boxin ulkopuolella käydä. Riku ei vielä ole päässyt jälkikasvuaan katsomaan, vaikka sen mieli kovasti tekeekin. Kunhan nuo tuosta kasvavat, niin ehkä sitten. Tosin en usko, että Fiona voi silloin olla läsnä. Edellisten kanssa oli aika herkkää....

18.02.2009 - Tulivat sitten lauantaina (140209) maailmaan - Geet. Kohtalaisen vaudikkaastikin, kun alkuun päästiin. Nyt ollaan neljä vuorokautta vanhoja ja painoakin on saatu ihan reippaasti. Fionan ruokahalu on huono ja kun se edelleenkin on erittäin huolellinen emo, sen syömiset ovat sitä sun tätä. Joudun ruokkimaan sitä itseasiassa nenän eteen. Se ei millään malta poistua urakkapaikaltaan, jos kuuluu yksikin piippaus. Ja joka kerta, kun se nousee, vaikka vain asentoa muuttaakseen, kuuluu ainakin yksi piip. Ja eikun takaisin.

Ai niin, pennut olivat tällä kertaa ns. normaalipainoiset, eivät sellaiset järkäleet kuin edelliset. Nyt oltiin haarukassa 111 -147 g. Tosin tuo 111 oli poikkeama sarjassa 130-139-143-147. Nyt pienikin on ottanut sitten kirit ja painaa saman verran sisarustensa kanssa. Pojista suurempi on ylittänyt tänään 200 grammaa.
Ja värit...niin. Sinikilppari (tabby), 2 x sinikilppari/valkoinen (tabby ja ehkä tiikeri) ja pojat tietty siniset (2 kpl tabbyja). Ovat minusta melko mukiinmenevän näköiset - mahtuisivatkin sinne. Sikäli, kun niistä mitään ymmärrän. Olen kuitenkin melko tyytyväinen.

Jasmirin kunto näyttää heikkenevän. Se on ollut tässä tarkkailussa jo jonkin aikaa ja minusta alkaa vahvasti näyttää siltä, että asialle on jotakin tehtävä. Kissa on arka ja sen lääkitseminen on vaikeaa, joten nähtäväksi jää onko syytä luovuttaa. Sillä on ikää kuitenkin mekein 14 vuotta. En vielä haluaisi siitä luopua, mutta vääjäämättä päätöksen tekeminen on edessä. Eikä varmaankaan edes kovin kaukana. En kuitenkaan ajattele sitä tänään sen enempää. Se söi juuri lautasellisen naudan jauhelihaa, joten olen hetken tyytyväinen sen suhteen. Huolehdin lisää huomenna.

Jaa kuvia??? No niitä tulee, kun saan assistentin (tyttäreni) puuhaan mukaan. Kun itselläni ei ole taipumusta nelikätisyyteen, joudun turvautumaan Millan apuun. Tällä hetkellä pennut ovat vielä vähemmän kuvauksellisia, kun niiden silmät eivät ole auenneet ja ne muutoinkin ovat vielä melko rääpäleitä valokuviksi asti. Viimeistään viikonloppuna lupaan ladata kunnon setin kapaloituja norjalaisia metsäkissoja. Nyt teidän on tyytyminen vain mielikuvittelemaan miltä ne voisivat näyttää...!!

Sarjassamme hassuja tapahtumia: Olimme lauantaina päivällä Kuusankoskella tapaamassa veljeäni, joka todella pahan liikenneonnettomuuden jälkeen makasi Kuusankosken aluesairaalassa. Milla oli kotosalla synnytysvalvonnassa. Päivä oli sujunut melko tavanomaiseen tapaan. Riku kävi ulkotarhassa, juoksi tuuletusikkunasta ulos ja sisään, eikä siinä sen kummempaa.
Illalla Fiona sitten pukkasi lapsoset maailmaan ja huusholli rauhoittui yöunille joskus puolenyön jälkeen. Pesässä oli hiljaista ja rauhallista - kaikki hyvin.
Olen rakentanut Fionalle häkkiboxin sänkyni viereen niin, että sen katto toimii minulle yöpöytänä. Yöllä, joskus kello viiden hämärissä minä herään outoon tunteeseen.
Avaan silmäni ja tihrustan "yöpöydälleni", jossa liikkuu selvästi joku. Tuijotan sitä hetken kummissani ja pää kuumana mietin mitä on tapahtunut? Miten pentu voi olla boxin päällä? Ja miksi se liikkuu noin vilkkaasti??? Ensimmäinen ajatus on, että pentu on vammainen ja Fiona on sen näin hylännyt kantamalla sen ulos pesästä.
Hetken outoa näkyä tuijotettuni jostakin takaraivoltani kuuluu viesti: myyrä! Kas niinpäs onkin, myyrä - ihka ilmielävänä. Se oli luultavasti oudosta tilanteesta yhtä äimissään kuin minä ja sain sen napattua kämmeneeni ennenkuin se ehti edes tajuta mitä tapahtui. Se sai kyydityksen takaisin takapihalle, josta se mitä luultavimmin oli Rikun toimesta kanniskeltu sisätiloihin lämmittelemään.
Voitte varmaan arvata ällistykseni. Myyrä muistutti pimeässä sekä kooltaan, että väriltään melko paljon Fionan juuri syntyneitä pentuja ja vei hetken ennenkuin tajusin mistä on kyse.
Luultavasti sekin yö vielä tulee jolloin Rikun kavereista joku henkiinjäänyt kiipeää meidän sänkyymme kyselemään tietä ulos. Eihän siinä mitään. En minä eläimiä pelkää, mutta en silti myyrää petikaverikseni ajatellut.

Pennut ovat saaneet jo nimensä.Tosin yksilöittäin niitä ei vielä ole jaettu, mutta kunhan nyt katson, niin eiköhän sekin jäsenny. Että näin tänään. Tarkkailkaa gee-sivua, kyllä ne kuvat sinne ilmaantuvat.

kissukka

09.02.2009 - Viikko siinä sitten taas mennä muljahti ohi. Nyt on vuorokausia täynnä 61-62, laskentatavasta riippuen ja kaikki muu onkin valmista paitsi Fiona. Sillä ei taida tälläkään kertaa kiireitä olla. Ei siis toistaiseksi muuta, kuin jokseenkin raivokas petaaminen ja pesäpaikan haku. Kaikki huushollin pienet kolot ja nurkat on tarkastettu ja niitä on yritetty rakentaa pesäpaikoiksi, mutta yhtäkään ei ole toistaiseksi lopullisesti kelpuutettu. Tarjottu pesäboxi sen sijaan aiheuttaa hänen kuninkaallisessa korkeudessaan suorastaan puistatuksia; ei käy missään nimessä. Johan sen nenälläänkin näkee, että se on kelvoton. Ensinnäkin se on aivan liian hyvässä järjestyksessä, toisekseen se on avoimella paikalla. Ei käy! Näinhän se oli viimeksikin.
Riku höntsäilee omiaan, on ihan oma itsensä- kiva, pehmeä ja ystävällinen. Ja liian leikkisä - Fionan näkökulmasta. Lapsellinen - ihan liian lapsellinen - tulevaksi isäksi.

02.02.2009 - Tilanne on melkolailla ennallaan.Laskujeni mukaan tänään on astutuksesta kulunut 54 vuorokautta. Tarvittavat välineet on hankittu ja muutoinkin varauduttu - työnantajani myöntää "äippäloman" ilman, että siitä suurta haloota tulee ja toistaiseksi kaikki on kunnossa.

Sivujen säätö jatkuu edelleen. Minulle ei oikein ole muotoutunut täyttä kuvaa siitä, minkälaiset näiden haluaisin olevan. Mieleni muuttuu tämän tästä, enkä oikein osaa päättää... Luulen jättäväni tuunaamisen kuitenkin toistaiseksi tähän. Olkoon. Ei sitä loputtomiin kukaan jaksa.

Muutoin talossa jatkuu normaali meininki. Riku sinksailee omiaan - käy pakkasilla viilenemässä tarhassa ja leikkii edelleen yhtä innokkaasti "kultakalalla" kuin pentuna. Merkkauksista ei toistaiseksi ole tietoakaan. Oikeastaan pidän sitä hiukan hämmentävänä. Asunnossa liikkuu täysin vapaasti leikkaamaton kolli eikä kissanpissa haise ...Hieno kolli kaikkineen. Kiltti ja lempeä ja varustettu kivalla ruokahalulla. Ei ole nirso eikä kiukkuinen eikä turhan pienikään. Nyt alkaa olla seitsemän kiloa aika lähellä ja minusta se sille riittääkin. Näyttelyssä alkoi olla jo tekemistä kantamisessa. Sunnuntain tuomari Britt-Marie Johansson kysyi ja tarkisti kolmeen kertaan Rikun iän eikä oikein tahtonut millään uskoa. Vajaa vuosi siis...???? Oh dear!!

28.01.2009 - Tuunasin siinä iltapuhteinani Slovakiaan tarjolle lähteviä valokuviani matkakuntoon. Fippula makoili tulostimen vieressä vatsa pullollaan. Se oli hyvin rahallinen itse, mutta sen massussapa tuntuikin hääräilevän pieni jalkkisjoukkueellinen tassuja. Siellä säädettiin asioita ihan uuteen järjestykseen ja potkujen ja sättäämisen määrästä voisi päätellä, että ainakin sama määrä sieltä on tulossa kuin noin vuosi sitten. Neljä siis joka tapauksessa - ehkä enemmänkin.
Fiona syö hyvin ja vaikuttaa melko rauhalliselta siitäkin huolimatta, että pentueen isukki Riku mielellään härnää sitä ja yrittää saada aikaan takaa-ajoleikkiä sen kanssa. Fiona polttelee päreensä yleensä melkolailla heti ja ottaa hatkat tilanteesta.

Rikulla on tätä nykyä kaikkineen ihan omat riemastelunsa. Niihin kuuluu mm. sängyn alla ns. "sälepohjajuoksu" joka öiseen aikaan suoritettuna saattaa olla jossain määrin häiritsevää. "Sälepohjajuoksua" tuntemattomille voin kertoa, että se on laji jossa kissa makaa selällään sängyn alla ja liikuttaa itseään säleitä myöten edes takaisin pitkin pohjaa kaikilla neljällä raajallaan. Yleensä tähän toimitukseen kuuluu myös "sälepohjaääntely" joka on kurnutuksen ja jonkinlaisen piipityksen yhdistelmä. Sillä tehostetaan "juoksun" aiheuttamia ääniefektejä. Rikun mielestä sen täytyy olla erittäin antoisaa ja virikkeellistä puuhaa - sen verran usein se sälepohjassa roikkuu. Olen joskus erehtynyt kurkkaamaan sängyn alle ja saanut toiminnasta perusteellisen selvityksen. Tosin kissa-suomi-sanakirjani ei tuntenut termistöä kovinkaan laajasti, joten en siis edelleenkään ymmärrä mihinkä kilpailuihin tällä harjoitteella tähdätään. Samapa tuo! Aika näyttänee.
Talvisiin yöiloihin meillä on kuulunut myös Rikun antamat selvitykset ulkotarhan tapahtumista. Erityisesti lumen putoaminen katolta on pojan mielestä ollut henkeäsalpaavan jännittävää ja vaatinut perusteellisen raportoinnin nukkuvalle isäntäväelle. Raportti annetaan makuukammarin ovelta selvällä äänellä ja sisältää ääntämystä piipityksestä kurnutuksen kautta kirkirkir-ääntelyyn.

Syyspuolen suuret myyräjahdit saatiin vihdoinkin päätökseen. Myyrät joko itse tajusivat, että kissahäkki rivarin pihalla ei ole niiden tyyssijaksi tarkoitettu tai sitten ne lopulta kaikki heittivät henkiriepunsa Rikun aktiivisen seurustelun seurauksena. Nyt niitä ei ole enää joulun jälkeen juurikaan meillä näkynyt, enkä ole enää herännyt myyrän epätoivoiseen avunhuutoon Rikun raapottaessa sitä sisään tarhan luukusta. Useimmat myyrästykset päättyivät siihen, että menin väliin, otin vielä ehjän ja elävän myyrän ja toimitin takaovesta ulos. Jotkut kohtasivat kuitenkin loppunsa kunniakkaasti milloin missäkin huushollin kolkassa ja pidin useita merellisiä (WC) hautajaisia hävittäessäni niiden kuolleita maisia majoja. Onneksi se homma on nyt loppu tai ainakin tauolla....vai oliko se niin, että tyyntä myrskyn edellä...mitä...???

Fionan synnytykseen on noin kaksi viikkoa aikaa - siis edellyttäen, että se ei mene kovasti yli. Synnytyshäkin kokosin jo kolmisen viikkoa sitten. Nykyisin siellä itseään viihdyttää enemmänkin tulevien pentujen isä. Fionaa se ei juurikaan kiinnosta, mutta niinhän se oli tosin viimeksikin. Vasta synnytyksen käynnistyttyä kissa suostui pesäänsä menemään. Näin taitaa käydä tälläkin kertaa.